ta,
toinen: polttavat aistilliset muistot elaeimellisestae rakkaudesta, joka
tosin ei laeheskaeaen ollut antanut mitae oli luvannut, ja jonkinlainen
tyytyvaeisyys siihen, ettae tarkoitus oli saavutettu; toinen oli tieto
siitae, ettae haen oli tehnyt jotakin hyvin pahaa ja ettae taemae paha oli
korjattava ja korjattava ei Katjushan, vaan haenen itsensae taehden.

Siinae itsekkyyshulluuden tilassa, jossa haen oli, ajatteli Nehljudof vaan
itseaensae,--ajatteli sitae, tuomitsevatko haentae ihmiset ja missae maeaerin,
jos saavat tietaeae, miten haen oli menetellyt Katjushan kanssa, eikae
yhtaeaen ajatellut sitae, mitae Katjusha tuntee ja miten haenen on kaeypae.

Haen ajatteli kuinka Shenhok koettaa paeaestae perille haenen suhteestansa
Katjushaan, ja taemae kutkutti haenen itserakkauttansa.

--Siksipae sinae rupesitkin niin aekkiae pitaemaeaen taeteistae,--sanoi Shenbok
naehtyaeaen Katjushan:--ettae kokonaisen viikon asuit heidaen luonansa. Enpae
olisi minaekaeaen sinun sijassasi raskinut laehteae. Ihastuttava olento!

Nehljudof ajatteli vielae sitaekin, ettae vaikka vaehaen saeaelittikin laehteae
nyt ennenkuin oli ennaettaenyt taeysin nauttia rakkaudesta haeneen, oli
laehtemisen pakko siitae syystae hyoedyllinen, ettae se kerrassaan katkasi
suhteet, joita olisi ollut vaikea yllaepitaeae. Ajatteli haen vielae sitaekin,
ettae pitaeisi antaa Katjushalle rahaa, ei haenen taehtensae, ei sentaehden
ettae naemae rahat olisivat olleet haenelle tarpeen, vaan sentaehden, ettae
niin on aina tapana tehdae, ja haentae olisi pidetty epaerehellisenae
ihmisenae, jos haen kaeytettyaeaen Katjushaa hyvaeksensae, ei olisi siitae
maksanut. Haen antoikin Katjushalle rahaa,--sen verran kuin piti sopivana
omaan ja haenen asemaansa naehden.

Laehtoepaeivaenae, paeivaellisen syoetyae, haen yllaetti Katjushan eteisessae. Taemae
saevaehti punaseksi naehtyaeaen haenet ja aikoi mennae ohitse osoittaen
silmillaeaen, ettae piikakamarin ovi oli auki, mutta Nehljudof pidaetti
haenet.

--Minae olisin tahtonut jaettaeae hyvaesti,--sanoi Nehljudof rutistellen
kaedessaeaen kirjekuorta sataruplasen kanssa.--Taessae olisi...

Katjusha arvasi, rypisti silmaensae, pudisti paeaetaensae ja tyoensi pois haenen
kaetensae.

--Ei, ota,--mutisi Nehljudof ja pisti kirjekuoren haenen poveensa ja
aivan kuin olisi polttanut itseaensae, vaeaentaeen kasvojaan, voihkaen juoksi
huoneeseensa.

Ja kauan taemaen jaelkeen haen yhae kaeveli huoneessansa vaeaennellen itseaensa