niitae vielae verstaisiin ollut ehtinyt antaa, joka olisikin ollut
taka-askel haenen nopeassa edistyksessaeaen.

Mutta niinkuin taemae omain poikain kouluun paneminen haentae innostikin,
oli haen vielae enemmaen innoissaan siitae vaikutuksesta, minkae ehdotus oli
tekevae Kustaavaan. Kaikki seikat nyt kiertyivaet siihen, ettae Kustaava
tulee lopultakin taivutetuksi. Asia oli nimittaein sellainen, ettae
vaikkei Frans varmasti tiennytkaeaen Kustaavan pojan isaestae, oli haenellae
aina ollut epaeilys, ettae se oli muuan hieno sotakapteeni. Taemaen vuoksi
Franssin pojat olivat antaneet Kustaavan pojalle kapteenin
haukkumanimen. Mutta Kustaava oli sen kuultuansa kerran raivoissansa
huutanut: kyllae minae teille piruille haenestae kapteenin teenkin! Josta
Frans paeaetti, ettei Kustaava tiedae mitaeaen suurempaa kostoa maailmalle
kuin jos saisi poikansa herraksi. Sentaehden haen nousi ja meni Kustaavaa
hakemaan.

Haen loeysi sen Kaivopuiston rannasta pyykinpesusillalta, jossa Kustaava
suuren paukutuksen keskellae muiden pyykkiakkain mukana virutteli ja
kierteli hienoja liinavaatteita jaeaesohjun seassa. Kun Frans
malttamattomuudessaan kutsui haenet erikseen ja lyhyesti mainitsi
Hanneksen panemisesta herraskouluun, lensivaet Kustaavan kasvot
tulipunaisiksi ja haenen taeytyi haemmaestyksestae istua vaatekorin paeaelle.
Frans oli osunut keskelle haenen sisintae sydaentaensae.

Frans ei sillae kertaa sen enempaeae puhunut, vaan meni myhaeillen kotiinsa
odottamaan. Ja aivan oikein: jo kolmantena paeivaenae Kustaava tuli haenen
luoksensa, vaikkei muutoin koskaan kaeynyt. Tultuansa Kustaava tietysti
ei sanonut uskovansa sanaakaan kaikesta siitae mitae Frans oli haenelle
koulusta puhunut.

Silloin Frans haki Suomettaren ja luki siitae.

Ei Kustaava vaan uskonut, nousi ja rupesi kiukkuisesti Franssin huonetta
luutuamaan.

Silloin Frans todisti haenelle asian toisella tavalla. Haen kertoi viime
talvena kerran yoen aikaan odotelleensa Kaisaniemen ravintolan luona
muiden ajurien mukana milloin siellae kestit loppuisivat. Mutta kun
herrat tulivat ulos, olivat muutamat liikutetut ja heidaen vaelillaensae
nousi suuri riita. Silloin hyppaesi yksi verannan poeydaelle seisomaan ja
alkoi selittaeae taetae samaa koulu-asiaa, ja he vetivaet haenet alas, ja yksi
rupesi hosumaan kepillae ja sanomaan: issikkainko lapsia te siihen
kouluun panette? Toiset sanoivat: eikoe issikka ole ihminen? Ja, jotka
enemmaen juopuneita olivat, rupesivat tappelem