ehaen asti en ole
ymmaertaenyt, ettei piru ihmisestae ulkona ole, vaan ihmisen on itse
itsessaensae piru oleminen.

Mutta kun Heikki jo kuolemaan valmistunut oli ja linnan holvissa
pyoeveliaensae odotti, joka haenen oikean kaetensae olisi miekalla katkaissut
ja haenen paeaensae poikki lyoenyt, avasivat he holvin oven ja toivat haenelle
paperin. Ja kun Heikki oli siihen puumerkkinsae piirtaenyt, veivaet he
paperin jaelleen pois ja haen istui linnassa taas kolmen kuukauden paeivaet.
Niin neljaennen kuukauden ensimaeisellae neljaenneksellae he sanoivat
haenelle: Sinae olet armon saanut, eikae sinun pidae kuolemalla kuoleman,
vaan olet ikipaeiviksi Siperiaan tuomittu.

Mutta kun aika tuli, ettae Heikki piti muiden pahantekijaein kanssa
Siperiaan vietaemaen, oli linnan portille yksi mies laehetetty, joka heidaen
ulosastuissansa sanoi Heikille: Sandra on sinulle pojan synnyttaenyt.
Eikae muuta sanonut vartijain ja sotavaeen taehden, jotka siinae olivat.

Ja niin laeksi Heikki pitkaelle taipaleelle. Ja oli kevaet ja maamiehet
jaeivaet peltojansa aeestaemaeaen ja varikset istuivat aidan seipaeihin
lennoistansa lepaeillen ja jaeivaet Suomeen. Mutta Venaejaen metsaenrinnasta
kukahti kaeki: Sandra on sinulle pojan synnyttaenyt! Ja Heikki ajatteli:
Vielae ei ole minun asiani maan paeaellae loppunut, vaan piru on minut
jaelleen palvelukseensa ottanut, ettae kerran naeen valani taeyttyvaen, jonka
Veneh'ojan miehille vannoin.

3.

Sandra oli torpan tyttoe Hauhon suuresta kylaestae, jonka myoes maamittari
oli jakanut ja hajottanut ja tuomari jaetuksi vahvistanut. Kun
torppareilta viinankeitto kiellettiin kurkisti koeyhyys Sandran
kotitupaan ja haen pantiin piiaksi sille talolliselle, joka oli kiellon
antanut ja siten itse rikastunut. Mutta Sandra ikaevoeitsi kotiansa, ja
kun Riikki tuli joukkoinensa taloon, antoi Sandra haenelle salaa aittain
avaimet ja Riikki ryoesti talon puhtaaksi. Mutta kauniin Sandran vei
mukanansa Haemeenlinnaan.

Sittenkuin Sandra oli Heikille pojan synnyttaenyt laehetti Riikki haenelle
kolmekymmentae hopearuplaa eikae sen enempaeae haenestae tietaenyt. Sen jaelkeen
Sandra elaetti itseaeaen ja molempia lapsia myymaellae tisleerattua viinaa
Haemeenlinnan kasakoille.

Mutta Riikin joukko kasvamistaan kasvoi. Sillae oli paljon miehiae, jotka
ennemmin ryoestivaet talollisia kuin olivat heidaen renkeinaensae. Ja kun
heidaen vallattomuutensa kaevi niin suureksi, ettei kukaan voinut enaeae
olla kullasta