oistettaissa julistusta: Kristus
on noussut kuolleista! Kristus on noussut kuolleista! Kaikki oli
ihastuttavaa, mutta ihanin kaikista oli Katjusha sininauhalla vyoetetyssae
puvussaan, punanen nauha mustassa tukassa, silmaet riemusta loistavina.

Nehljudof tunsi, ettae Katjusha naeki haenet katsomatta haeneen. Sen haen
huomasi kulkiessaan aivan haenen ohitsensa alttarille. Ei haenellae ollut
mitaeaen sanomista Katjushalle, mutta ohimennessaeaen haen keksi suhkaista:

--Taeti sanoi, ettae paeaesiaeisateria tulee vasta myoehemmaen
jumalanpalveluksen jaelkeen.

Nuori veri, kuten aina Nehljudofin Katjushaan katsahtaessa, tulvahti
suloisiin kasvoihin ja mustat silmaet nauraen ja iloiten, lapsekkaasti
katsoen alhaalta yloes pysaehtyivaet haeneen.

--Kyllae tiedaen,--sanoi haen hymaehtaeen.

Taehaen aikaan lukkari, pyrkien vaskinen astia kaedessae kansajoukon laepi,
kulki Katjushan ohitse ja katsomatta haeneen sipasi haentae kaapunsa
liepeellae. Lukkari oli tullut sipaisseeksi Katjushaa vaeistaeessaeaen
Nehljudofia naehtaevaesti kunnioituksesta taetae kohtaan. Mutta Nehljudofia
kummastutti kuinka tuo lukkari ei ymmaertaenyt sitae, ettae kaikki taeaellae ja
yleensae koko maailmassakin oli olemassa vaan Katjushaa varten, ja ettae
halveksia voi maailmassa kaikkea muuta vaan ei haentae, sillae haen oli
kaiken keskus. Haentaehaen varten loisti kultainen alttarintaus ja paloivat
kaikki naemaet kynttilaet kirkkokruunussa ja kynttilaejaloissa, haentae varten
kajahtelivat riemulaulut: "Herran paeaesiaeinen on tullut, iloitkoon
maailma." Ja kaikki mikae vaan oli hyvaeae maailmassa, se oli haentae varten.
Ja haenestae naeytti, ettae Katjusha ymmaersi kaiken olevan haentae varten.
Siltae naeytti Nehljudofista, kun haen katseli Katjushan solakkaa vartaloa
valkoisessa poimullisessa puvussa ja haenen hartaan iloisia kasvojansa,
joiden ilmeestae haen paeaetti, ettae juuri sama mikae soi haenen sydaemmessaeaen,
soi Katjushankin sydaemmessae. Aamu- ja paeivaejumalanpalveluksen vaelillae
Nehljudof tuli ulos kirkosta. Vaekijoukko hajosi haenen edeltaensae ja
kumarsi haenelle. Muutamat tunsivat haenet, toiset kyselivaet: "kukas tuo
on?" Kirkon edustalla haen pysaehtyi.

Kerjaelaeiset ympaeroeivaet haenet, haen jakeli kukkarostaan pois pienet rahat
ja astui portailta alas.

Oli jo siksi valoisaa ettae naeki, mutta aurinko ei ollut vielae noussut.
Kirkkovaeki istuutui hautakummuille kirkon ympaerillae. Katjusha viipyi yhae
kirkossa ja Nehljudof