Ivanovna,
silkkihameessa pitsimyssy paeaessaeaen.

--Sepae hauskaa, ettae tulit!--puhui Sofia Ivanovna suudellen
haentae.--Mashenka on hiukan pahoinvoipa, vaesyi kirkossa. Me olemme olleet
herran ehtoollisella.

--Toivotan onnea, taeti Sonja,--puhui Nehljudof suudellen Sofia Ivanovnan
kaesiae:--anteeksi, ihanhan kastelen teidaet.

--Menehaen nyt huoneeseesi. Olet laepimaerkae. Onpa sinulla jo viiksetkin...
Katjusha! Katjusha! Pian kahvia haenelle.

--Kohtsillaeaen!--kuului tuttu, miellyttaevae aeaeni kaeytaevaestae. Ja
Nehljudofin sydaen hytkaehti ilosta. "Taeaellae!" Ja oli niinkuin aurinko
olisi jostain esille pilkistaenyt. Nehljudof meni iloisena Tihonin kanssa
entiseen huoneeseensa vaatteita muuttamaan.

Hyvin olisi Nehljudofin tehnyt mieli kysaeistae Tihonilta
Katjushasta,--mitae taelle kuului? kuinka haen eleli? aikoiko ehkae
naimisiin? Mutta Tihon oli niin kunnioittava ja samalla niin ankara,
niin tiukasti piti kiinni omasta tehtaevaestaeaen kaataa pesuvettae kaesille,
ettei Nehljudof uskaltanut kysyae Katjushasta ja kysyi ainoastaan
lapsenlapsista, vanhasta oriista, talon hallista Polkanista. Kaikki
olivat elossa, terveinae, paitsi Polkania, joka oli mennyvuonna saanut
vesikauhun.

Heitettyaeaen yltaeaen kaikki maeraet vaatteet ja juuri alettuaan pukeutua
Nehljudof kuuli kiireistae astuntaa ja ovea koputettiin. Nehljudof tunsi
sekae askeleet ettae koputuksen. Naein astui ja koputti ainoastaan
Katjusha.

Haen pani maeraen sinellin hartioilleen ja tuli oven luo.

--Astukaa sisaeaen!

Se oli Katjusha. Yhae haen samoin katseli alhaalta yloes hymyilevin,
lapsekkain, hiukan kieroin, mustin silmin. Kuten ennen haen nytkin oli
puhtaassa valkosessa esiliinassa. Haen toi taedeiltae vasta kaeaeroestae
auaistun hyvaenhajuisen saippuapalasen ja kaksi pyyhinliinaa, joista
toinen oli suuri, venaelaeinen, toinen nukkainen. Ja taemae vielae
kaeyttaemaetoen saippua, sisaeaenpainettuine kirjaimineen, naemaet pyyhinliinat
ja haen itse,--kaikki se oli yhtae puhdasta, tuoretta, koskematonta,
miellyttaevaeae. Suloiset, kovat, punaset huulet yhae samalla tavalla kuin
ennenkin rypistyivaet hillitsemaettoemaestae ilosta haenen naehtyae Nehljudofin.

--Tervetuloa, Dmitrij Ivanovitsh!--sai haen vaivoin sanotuksi ja
punastui.

--Hyvaeae paeivaeae...--Nehljudof pysaehtyi tietaemaettae pitaeisikoe sinutella vai
teititellae haentae, ja punastui myoeskin.--Terveenaekoe ollaan, vai kuinka?

--Jumalan kiitos, kyllae... Taessae on t