a sanoi taas:

--Mennaeaen Sandran luo. En minae ole haentae vielae tuntenut. Sinae saat
haenet.

Heidaen sisaelle tullessaan paloi pesaessae hiiltyneet rangot ja tyttoe
odotteli Riikkiae, yksinaensae vuoteella maaten, mutta huomattuaan ettae
heitae kaksi oli hyppaesi jaloillensa. Ja Heikki naeki, ettae Sandra Riikkiae
kovin pelkaesi.

Riikki nosti lapsen Heikin selaestae ja antaen Sandran syliin sanoi:

--Ota sinae taemae niinkauan kuin me asioissa ollaan. Eikae lapsi heraennyt.
Ja koska Sandra sen hellaesti vuoteelle asetti, oli haen Heikin mielestae
kauniimpi kuin kaunein Tyrvaennaeisten tyttaeristae.

Mutta Riikki sanoi Heikille:

--Jos kasakat sinut tavottavat, annan minae tytoelle viisikymmentae
hopearuplaa ja haen katsoo lapsen.

Ja koska haen naeki, ettae he toisiansa lempeaesti puhuttelivat, sanoi haen
viekastellen Sandralle:

--Taitaisi olla haenen morsiamenansa parempi? No, jos haen elaevaenae
leikistae paeaesee, tuo haen sinulle kultaa ja hopeata ja ottaa
emaennaeksensae.

--Sen vannon valehtelematta, sanoi Heikki.

Ja Riikki sanoi:

--Jokos mennaeaen. Ja oli menevinaeaen haenen kanssaan ovelle.

Silloin Sandra ojensi salaa kaetensae Riikin selaen takaa ja tavotti
Heikkiae hihasta, ettei haen vielae menisi. Mutta Riikki naeki sen ja rupesi
nauramaan.

--Taidat olla naelissaesikin? sanoi haen Heikille, ja Sandralle
sanoi:--Syoetae ja juota haentae kunnes minae palaan.

Ja meni pois eikae tullut ennenkuin aamupuoleen yoetae.

Ja kun he tytoen kanssa jo kaikesta keskenaensae sopineet olivat ja
rakkaudessa sikeaesti nukkuivat, koputti Riikki ovelle ja huusi: Joudu!

Ja heidaen tultuansa kujalle oli siinae toinen mies Riikkiae puolta
lyhyempi. Ja Riikki sanoi:

--Nyt on kaikki valmiina. Minun muut mieheni sytyttaevaet kaupungin
pohjosen, laennen ja etelaen puolelta, sytytae sinae idaen puolelta. Mutta
joutuin, ennenkuin paeivae valkenee.

Ja annettuaan Heikille omat tuluksensa haen haevisi nopeasti.

Mutta Heikki meni sen lyhyen miehen kanssa itaepuolelle kaupunkia ja mies
opasti haentae ja naeytti kuhunka tervakset olivat koottu ja mihin
olkikasat kannetut. Ja oli viisi paikkaa, jotka sytytettaemaen piti, laehes
kolmen kivenkantaman paeaessae toisistansa.

Ja Heikki iski kohta tulen pakuriin ja sytytti ensimaeisen tervaskasan,
joka hajotetun oljen kanssa oli pihavajaan kaetketty. Ja suuri valkea
roiskahti kohta ilmaan. Mutta tuulenhenki kaevi idaestae. Sen tehtyaeaen haen
juoksi toista