itae tehdae. Taemae syy ei ollut se,
ettae haen kymmenen vuotta sitten vietteli Katjushan ja hylkaesi
haenet,--sen haen oli jo kokonaan unohtanut eikae pitaenyt sitae suinkaan
esteenae avioliittoonsa; syy oli siinae, ettae taehaen aikaan haen oli
suhteissa eraeaen naimisissa olevan naisen kanssa, joka suhde kyllae oli
haenen puoleltaan jo katkaistu, mutta nainen ei sitae vielae katkaistuksi
tunnustanut.

Nehljudof oli hyvin arka naisten seurassa, mutta juuri taemae haenen
ujoutensa heraettikin taessae naineessa vaimossa halun voittaa haenet.
Nainen oli aateliston johtajan vaimo siinae piirikunnassa, jonka
vaaleihin Nehljudof otti osaa. Ja taemae nainen kietoi haenet suhteisiin,
jotka paeivae paeivaeltae tulivat Nehljudofille yhae sitovammiksi, mutta
samassa myoeskin yhae enemmaen vastenmielisiksi. Ensin Nehljudof ei voinut
kiusausta vastustaa, mutta sitten, tuntien itsensae haenen edessaeaen
syylliseksi, ei voinut rikkoa suhdetta ilman haenen suostumustaan. Taemaepae
asia nyt oli syynae siihen, ettei Nehljudof pitaenyt itseaeaen oikeutettuna,
vaikkapa olisi tahtonutkin, kosia Kortshaginaa.

Poeydaellae oli juuri kirje tuon vaimon mieheltae. Kaesialan ja leiman
naehtyaeaen Nehljudof punastui ja heti tunsi itsensae entistae
tarmokkaammaksi, kuten aina vaaran haentae uhatessa. Mutta haenen
kiihoittumisensa oli turha: mies, aateliston johtaja juuri siinae
piirikunnassa, missae useimmat Nehljudofin maatiloista olivat, ilmoitti
vaan, ettae toukokuun lopussa oli maeaeraetty tapahtuvaksi ylimaeaeraeinen
piirikuntakokous, johon Nehljudofin pitaeisi kaikin mokomin saapua
antaaksensa _un coup d'epaule_ esiintulevissa taerkeissae kysymyksissae,
jotka koskivat kouluja ja maanteitae, ja jolloin oli odotettavissa
voimakasta vastustusta taantumispuolueelta.

Aatelistonjohtaja oli vapaamielinen ihminen ja taisteli muutamien
hengenheimolaistensa kanssa Aleksanteri III:n aikana syntynyttae
taantumista vastaan. Haen otti koko sielullaan osaa taehaen asiaan eikae
tiennyt mitaeaen onnettomista perhesuhteistaan.

Nehljudof muisteli kaikkia niitae tuskallisia hetkiae, joita haenellae oli
ollut taemaen ihmisen taehden: muisti kuinka haen kerran luuli miehen jo
saaneen vihiae, ja kuinka haen jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin
haen aikoi ampua ilmaan,--muisti sen hirveaen kohtauksen vaimon kanssa,
kun taemae epaetoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen
itsensae ja haen juoksenteli etsimaessae kadonnutta. "Nyt en voi mat