an
ohitse oikeuden eteiseen.

V.

Oikeuden kaeytaevissae oli jo vilkas liike, kun Nehljudof tuli sinne.

Vahtimestarit olivat saaneet jalat allensa ja jopa juostenkin
puikkelehtivat hengaestyneinae edestakasin viestien ja paperien kanssa.
Oikeudenpalvelijat, asianajajat ja oikeudenjaesenet kaeyskentelivaet sinne
taenne; anomuksien jaettaejaet, vapaalla jalalla olevat syytetyt harhailivat
haluttomina seinien vierustalla tai istuivat odottamassa.

--Missae on piirioikeus?--kysyi Nehljudof eraeaeltae vahtimestarilta.

--Mikae oikeus? On olemassa siviiliosasto, ja on rikosasiain osasto.

--Minae olen valamies.

--Siis rikosasiainosasto. Olisitte kohta niin sanoneet. Taenne oikealle,
sitten vasemmalle,--toinen ovi.

Nehljudof meni osotettuun suuntaan.

Ovella seisoi jo kaksi ihmistae odottamassa; toinen oli pitkaelaentae,
lihava kauppias, hyvaenluontoinen ihminen, joka oli naehtaevaesti juuri
syoenyt ja ryypaennyt ja oli mitae paraimmalla tuulella; toinen oli
puotipalvelija, juutalainen. He puhuivat keskenaeaen villan hinnasta, kun
heidaen luoksensa tuli Nehljudof kysyen valamiesten huonetta.

--Taessae, taessae on, herra. Tekin kai meidaen miehiae, vai? sanoi iloisesti
silmaeae iskien kauppias.

--No niinpae sitten yhdessae teemmekin tyoetae,--jatkoi haen Nehljudofin
vastattua myoentaevaesti:--toisen arvoluokan kauppias, Baklashof,--esitteli
haen itseaeaen tarjoten pehmeaen, leveaen ja taipumattoman kaetensae:--tyoetaehaen
taeytyy tehdae. Ja kenen kanssa on minun kunnia?--

Nehljudof esitti itsensae ja meni valamiesten huoneeseen.

Pienenlaisessa valamiesten huoneessa oli noin kymmenkunta erilaista
ihmistae. Kaikki olivat vastikaeaen tulleita, jotkut istuivat, jotkut
kaevelivaet, katsellen toisiansa ja tutustuen keskenaensae. Yksi, virasta
eronnut sotilas oli univormussa, toiset olivat mustissa verkatakeissa
tai tavallisissa nutuissa, ja yksi vaan oli mekossa.

Vaikka taemae toimi oli monille tehnyt haeirioen heidaen tyoessaensae ja vaikka
he puhuivat, ettae se oli heille rasitukseksi, oli kuitenkin kaikkien
kasvoilla jonkinlainen tyytyvaeisyyden ilme, tieto taerkeaen
yhteiskunnallisen tehtaevaen taeyttaemisestae.

Valamiehet, joista toiset olivat keskenaeaen tutustuneet, toiset vaan
arvailivat toistensa nimiae, keskustelivat ilmasta, aikaisesta kevaeaestae,
ratkaistavista asioista. Jotka eivaet ennestaeaen olleet tutustuneet
Nehljudofin kanssa, kiiruhtivat nyt sen tekemaeaen, ja pitivaet naehtaevae