de, joka on olemassa viattoman
nuoren miehen ja samallaisen viattoman tytoen vaelillae, jotka viehaettaevaet
toinen toistaan.

Kun Katjusha vaan tuli huoneeseen, taikka vaan kaukaakin naekyi haenen
valkonen esiliinansa, heti muuttui Nehljudofille kaikki
paeivaenpaisteiseksi, kaikki tuli huvittavammaksi, hauskemmaksi,
merkitsevaemmaeksi, koko elaemae kaevi iloisammaksi. Samaa tunsi Katjushakin.
Mutta ei ainoastaan Katjushan laeheisyys tehnyt Nehljudofiin taetae
vaikutusta; saman vaikutuksen haeneen teki pelkkae tieto, ettae taemae
Katjusha oli olemassakin, ja Katjushaan taas, ettae Nehljudof oli
olemassa. Jos Nehljudof oli saanut ikaevaen kirjeen aeidiltaensae, tai haenen
vaeitoeskirjansa ei tahtonut luistaa, tai haen muuten tunsi nuoren ihmisen
aiheetonta surua, silloin ei tarvinnut muuta kuin muistaa, ettae Katjusha
on olemassa ja ettae haen saa kohta taemaen naehdae, niin kaikki huoli oli
kuin pois puhallettu.

Katjushalla oli paljon talouspuuhia, mutta haen ennaetti suorittaa kaikki
ja vapaina hetkinaeaen haen lueskeli. Ja Nehljudof antoi haenelle
Dostojefskin ja Turgenjefin teoksia, joita oli itse juuri lukenut.
Katjushaa miellytti enin kaikista Turgenjefin "Suvanto". Keskustelut
heidaen vaelillaeaen olivat katkonaisia, ja tapahtuivat satunnaisesti
tavatessa, milloin kaeytaevaessae, milloin balkongilla, milloin pihalla,
mutta joskus taetien vanhan sisaepiian, Matrjona Pavlovnan huoneessa.
Katjusha asui taemaen kanssa, ja heidaen pieneen huoneeseensa Nehljudof
tuli joskus juomaan teetae. Naemaet Matrjona Pavlovnan laesnaeollessa
tapahtuvat keskustelut olivatkin kaikkein hauskimmat. Vaikeampi oli
puhella silloin, kuin he olivat kahdenkesken. Heti alkoivat silloin
silmaet haastella jostakin ihan toisesta, jostakin paljon taerkeaemmaestae
kuin se, mistae suu puhui; huulet tahtoivat rypistyae ja rupesi tuntumaan
tukalalta, ja heidaen oli kiireesti erkaneminen.

Taemmoeisinae jatkuivat suhteet Nehljudofin ja Katjushan vaelillae koko sinae
aikana, jona haen ensi kertaa oleskeli taetien luona. Taedit huomasivat
asian laidan, saeikaehtivaet, ottivat ja kirjoittivat siitae ulkomaille
ruhtinatar Helena Ivanovnalle, Nehljudofin aeidille. Taeti Maria Ivanovna
pelkaesi, ettae Dmitrij alkaisi pitaeae yhteyttae Katjushan kanssa. Mutta
haenen pelkonsa oli turha: Nehljudof, tietaemaettae itsekaeaen siitae, rakasti
Katjushaa, niinkuin rakastavat toisiansa viattomat ihmiset, ja haenen
rakkautensa oli sekae haeneen itseensae ettae Kat