ihteeri
kysyi haeneltae.

--Tietenkin, minae olen aina valmis, syyttaejaenapulainen sanoi.--Mikae
juttu on ensimmaeisenae?

--Myrkyttaemisjuttu.

--Mainiota, syyttaejaenapulainen sanoi.

Mutta haen ei lainkaan pitaenyt sitae niin mainiona: yoellae haen tuskin oli
silmiaeaen ummistanut. Haen oli ollut eraeaen apulaisen laehtiaeisissae, siellae
oli juotu paljon ja pelattu korttia kello kahteen asti, sen jaelkeen
ajettiin naisten luo siihen samaan taloon, missae kuusi kuukautta sitten
Maslovakin vielae oli ollut. Niinpae haen ei ollut ehtinyt edes lukaista
laepi myrkyttaemisjuttua ja nyt haen halusi vilkaista sitae. Sihteeri tiesi
taemaen ja oli sen takia tahallaan ehdottanut puheenjohtajalle, ettae
myrkyttaemisjuttu otettaisiin ensin. Sihteeri oli mielipiteiltaeaen
liberaali, kuten Venaejaen saksalaiset yleensae, vartavasten kaeaentynyt
kreikkalaiskatoliseen uskoon; sihteeri ei pitaenyt haenestae ja kadehti
haenen virka-asemaansa.

--No, miten on skoptsien laita? sihteeri kysyi.

--Olen sanonut, ettae en voi todistajien puuttuessa ryhtyae koko asiaan,
sen ilmoitan myoes oikeudelle, syyttaejaenapulainen sanoi.

--Mutta joka tapauksessa...

--En voi, apulainen sanoi ja entiseen tapaan heilautellen kaettaeaen
kiiruhti tyoehuoneeseensa.

Skoptseja koskevan jutun haen halusi lykaetae vain eraeaen vaehaepaetoeisen ja
tarpeettoman todistajan poissaolon vuoksi, koska taemae asia kuului
oikeudelle, jossa valamiehinae oli vain intelligenttejae ja juttu voisi
loppua syyttoemaeksijulistamiseen. Ja puheenjohtajan kanssa oli sovittu,
ettae juttu pitaeisi siirtaeae maaseutukaupungin oikeuteen, missae suurin osa
valamiehistae on talonpoikia ja syyttaejien mahdollisuudet olisivat
suuremmat.

Liike kaeytaevillae tuli yhae vilkkaammaksi. Eniten oli vaekeae siviiliasiain
osaston laeheisyydessae. Taellae osastolla oli ollut se juttu, josta
aeskeinen komean naekoeinen valamies, joka oli oikeusasioiden tuntija, oli
kertonut valamiehille. Vaeliajalla tuli taestae salista ulos se vanha
rouva, jolta nerokkaan asianajajan oli onnistunut riistaeae omaisuus
liikemiehen hyoedyksi, vaikka taellae ei ollut omaisuuteen minkaeaenlaista
oikeutta. Sen tiesivaet sekae tuomarit ettae vielae paremmin kantaja ja
haenen asianajajansa; mutta jutun ajaminen oli suoritettu niin ovelasti,
ettae ei voinut olla tuomitsematta muorin omaisuutta liikemiehelle. Vanha
rouva oli hienosti puettu, taeytelaeinen nainen ja haenellae oli hatussaan
suuria kukkia. Kun