muistellut, koska se muisto oli liian tuskallinen, liian selvaesti
ilmaisi, ettae haen, hienoudestaan ylpeilevaenae, ei ollut suinkaan hieno,
vaan oli kaeyttaeytynyt suorastaan halpamaisesti taetae naista kohtaan.

Niin, se oli Katjusha. Haen naeki nyt selvaesti tuon erikoisen,
salaperaeisen ominaisuuden, joka eroittaa jokaisen yksiloen toisesta
tehden haenet omituiseksi ja ainoaksi laatuaan. Huolimatta kasvojen
luonnottomasta kalpeudesta ja taeytelaeisyydestae taemae omituisuus, taemae
suloinen, erikoinen omituisuus naekyi sittenkin kasvoissa, huulissa,
vaehaen kieroissa silmissae, hymyilevaessae katseessa, ja siinae herkkyydessae,
joka ei ilmennyt ainoastaan haenen kasvoissaan, vaan koko olennossaan.

--Niin olisi teidaen ollutkin vastaaminen,--sanoi puheenjohtaja taaskin
erittaein pehmeaesti.--Ja isaennimenne?

--Minae olen laittomasta avioliitosta,--sanoi Maslova.

--Kuinka on teitae sitten risti-isaen mukaan kutsuttu?

--Mihailovaksi.

"Ja mitae ihmettae on haen voinut tehdae?" ajatteli Nehljudof vaan,
vaikeasti hengittaeen.

--Mikae on sukunimenne?--jatkoi puheenjohtaja.

--Aeidin mukaan olen kirjoissa nimellae Maslova.

--Saeaetynne?

--Kaupunkilainen.

--Oletteko oikeauskoinen?

--Olen.

--Ammattinne? Mikae on ollut toimenanne? Maslova oli vaiti.

--Mikae on ollut toimenanne?--toisti puheenjohtaja.

--Olin laitoksessa,--vastasi Maslova.

--Missae laitoksessa?--kysyi lasisilmaeinen oikeudenjaesen.

--Itse tiedaette, missae,--sanoi Maslova, hymaehti ja heti jaelleen,
nopeasti ympaerilleen katsahtaen, kiinnitti silmaensae puheenjohtajaan.

Haenen kasvojensa ilmeessae oli taelloein jotakin niin tavatonta, jotain
niin pelottavaa ja saeaelittaevaeae oli haenen sanojensa merkityksessae, haenen
naurahduksessaan ja siinae katseessa, jonka haen heitti salin yli, ettae
puheenjohtaja painoi haemmentyen paeaensae alas, ja hetken aikaa oli salissa
taeydellinen aeaenettoemyys. Aeaenettoemyyden katkasi jonkun nauru yleisoen
puolelta.

Joku vaati sihistaeen hiljaisuutta. Puheenjohtaja nosti paeaensae ja rupesi
taas kyselemaeaen.

--Oletteko ennen olleet syytettynae?

--En,--vastasi Maslova hiljaa, huoaten.

--Oletteko saaneet syytekirjan jaeljennoeksen?

--Olen.

--Istukaa, sanoi puheenjohtaja.

Syytetty kohautti takaa hamettansa samallaisella liikkeellae, kuin
hienopukuiset naiset korjaavat laahustimiaan, ja, pannen pienet
valkoiset kaetensae kokoon mekon hihoihin ja herkeaemaettae katsoen
puhee