Haen oli lapsuudestaan saakka elaenyt Nehljudofin talossa ja tunsi
Dmitrijn niiltae ajoilta, kun taetae sanottiin vielae Mitjaksi.
--Hyvaeae huomenta, Dmitrij herra.
--Jumalantakoon, neiti Agrafena. Mitae uutta? kysyi haen leikillaeaen.
--Taessae on kirje, liekoe ruhtinattarelta itseltaeaen vai tyttaereltae. Heidaen
piikansa toi sen jo aikaa sitten ja odottaa minun huoneessani, sanoi
Agrafena Petrovna tarjoten kirjettae ja merkitsevaesti hymyillen.
--Hyvae on, kohta,--sanoi Nehljudof ottaen kirjeen ja huomattuaan
Agrafenan hymyilyn rypisti silmaekulmansa.
Agrafenan hymyily osotti, ettae kirje oli tyttaereltae, jonka kanssa
Nehljudof Agrafenan mielestae puuhasi avioliittoa. Ja taemae hymyilyn
ilmaisema arvelu oli Nehljudofille vastenmielinen.
--Kaesken siis odottamaan,--sanoi Agrafena Petrovna, otti kaeteensae
poeytaeharjan, joka oli vaeaeraellae paikalla, ja muuttaen sen toiseen
paikkaan, hupeni ruokasalista.
Nehljudof avasi tuoksahtelevan kirjeen, jonka Agrafena oli haenelle
antanut, ja alkoi lukea:
"Luvattuani olla teidaen omana muistinanne"--naein oli kirjoitettu
paksulle, harmaalle paperille epaetasaisesti teraevaellae, mutta sujuvalla
kaesialalla,--"muistutan teille, ettae teidaen taeytyy taenaeaen, 28 p:nae
huhtikuuta, olla valamiehenae oikeudessa ettekae siis mitenkaeaen voi tulla
meidaen ja Kolosovin kanssa tauluja katsomaan, kuten te tavallisessa
kevytmielisyydessaenne eilen lupasitte; _a moins que vous ne soyez
dispose a payer a la cour d'assises les 300 roubles d'amende que vous
vous refusez pour votre cheval_ siitae, ettette tulleet ajoissa. Muistin
asian eilen, kun te vasta olitte laehteneet. Aelkaeae siis unohtako.
Ruht. M. Kortshagina."
Toiselle puolelle oli lisaetty:
"_Maman vous fait dire que votre couvert vous attendra jusqu'a la nuit.
Venez absolument a quelle heure que cela soit_." M.K.
Nehljudof rypisti silmaekulmansa. Kirjelappu oli yhae sitae samaa taitavaa
peliae, jota ruhtinatar Kortshagin nyt jo kahden kuukauden aikana oli
haeneen naehden pitaenyt ja jonka tarkoituksena oli naekymaettoemillae siteillae
yhae enemmaen ja enemmaen sitoa Nehljudof haeneen. Mutta puhumatta siitae
tavallisesta epaevarmuudesta naimisen asiassa, jota ensimaeisen nuoruuden
yli paeaesseet ihmiset, voimatta intohimoisesti rakastua, tuntevat, oli
Nehljudofilla toinenkin taerkeae syy, miksi haen, vaikkapa olisi
paeaettaenytkin kosia, ei voinut heti s
|