e Heikiltae kysellae haenen kotiperaeaensae, ja
haen kertoi heille entisen elaemaensae vaiheet ja kautta rantain mainitsi
myoes nykyisistae rikastumisen aikeistansa sekae pirun palvelukseen
rupeamisesta. Mutta he sanoivat: ei sellaisia yksin tehdae, vaan taeytyy
olla sakki, niinkuin Riikillaekin on. Ja he kertoivat haenelle moninaisia
maankuulusta Riikistae ja sen pelottavasta joukosta, jotka parihevosilla
ajelevat maita mantereita, viinanpoltosta rikastuneita talollisia
ryoestaeen. Kun Riikki joukkoinensa taloon tulee, sanoivat, haen kaeskee
aitat avata ja hopeat esille kantaa, ja jos isaentae on aarteensa
piilottanut eikae kaetkoepaikkaa ilmaise, sidottaa Riikki haenen kaetensae
yhteen, ja pitelee palavaa paerettae kaemmenien alla, kunnes tunnustavat.
Eivaet he ketaeaen tapa. Rikkailta ottavat, koeyhille antavat.

Mutta ei Heikki sillae kertaa sen enempaeae Riikin joukosta kysellyt, vaan
pani heidaen eteensae pulmallisen kysymyksen: mistae herrat rahoja ottavat,
vaikkei kaikilla maitakaan ole, ettae viinanpoltolla rikastuisivat,
eivaetkae myoes talollisia ryoestae?

Silloin alensivat haaksimiehet aeaenensae, ja Heikki sai kuulla kumman
salaisuuden.

Olipa yksi heistae etelaen puolelta, ja oli siellaepaein ollut kartanon
renkinae. Niin sen herran luo sanoi joka vuosi juhanin aikaan pirun
ajaneen suurella huminalla ja mustilla parihevosilla, joiden suusta tuli
soitti niinkuin lohikaeaermeen suusta. Ei ketaeaen syrjaeisiae silloin
paeaestetty kartanon huoneihin. Ja koska piru jaelleen laehti, niin kun
riihen kohdalle ennaetti, rusahtivat hevoset mustana lepakkona kujaan ja
kaikki haevisi naekyvistae. Mutta toisena vuotena se tuli taas ja taas
laehti samalla tavalla. Ja viljalti oli aina pirun kaeytyae ollut
kartanossa rahaa, niin ettei sitae keltaeaen puuttunut.

Ja naein he kertoivat kukin kotipitaejaestaeaen paljon juttuja niistae, jotka
olivat itsensae pirulle myoeneet. Niillae sanoivat kaikilla olevan suuren
liiton keskenaensae aina vieraista valtakunnista asti. Ja kerran vuodessa
sanoivat niillae olevan kokouksen Linnanmaeellae. Siellae oli silloin suuret
tanssit, ja jotka eivaet olleet liiton kaeskyjae pitaeneet, ne piru parkitsi
niin ettae tulivat sieltae paidat verisinae. Toiset sanoivat, ettei piru
parkinnut, vaan toverit parkitsivat.

Naemaet kaikki pani Heikki visusti mieleensae.

Ja matka kesti kolme viikkoa myoetaetuulessa ja tyvenessae. Ja taas kun
vastatuuli puhalsi, saattoivat he lautan suojaan, haki