n yoepyi korpeen taehtien alle,
paeaensae kallistaen karhunsammaleiselle turpeelle.

Ja naeki ihmeellisen naeyn.

Kirves, jolla haen oli kartanonvoudin otsan puhki lyoenyt ja jonka haen
nukkumaan pannessaan oli viereensae asettanut, alkoi kasvaa suuremmaksi.
"Vai sinae minulla pikkuherroja kolistelet, puhui kirves,--nytpae et jaksa
nostaakaan!"--Katsotaan, sanoi Heikki, nousi pystyyn ja alkoi myoes
kasvaa, pysyaekseen rinnalla. Kirves kasvoi niin suureksi, ettae kun sen
terae kumotti laakson pohjalla, niin varsi vuoren ylimpaeaen huippuun
nojasi. Mutta Heikin paeae yletti jo yli vuoren, ja korkeuden vinhat
tuulet hulmuttivat haenen tukkaansa. Kirves huusi: "Etpae jaksa
heilutella!"--Katsotaan, sanoi Heikki, ja vuoren huippu oli jo haenen
jalkainsa astinlautana. "Et uskalla lyoedae, mihin lyoetaevae on!" kiljui
kirveen saekenoeivae terae.--Katsotaan, sanoi Heikki, ja haenen silmaensae
tulta iskivaet ja Veneh'ojan satavuotiset kaersimykset nostivat haenessae
huimaavan vihan voiman, ja haen tarttui kirveeseen ja heilahutti kerran
paeaensae ympaeri. Ei ollut vielae vauhti hyvae. Heilautti toisen kerran. Ei
ollut vauhti vielae hyvae. Heilautti kolmannen kerran, ja kirveen terae
upposi paeinensae taivaankannen sydaemmeen. Kilisten ja kalisten tippuivat
taehdet maahan. Ja taivas meni kahtia. Paljastui Jumala itse
valtaistuimellaan. Ja kun Heikki naeki, ettei kirves ollutkaan satuttanut
paeaesyylliseen, heitti haen sen kaedestaeaen, tarttui jumalata partaan,
kiertaeen kaemmenensae ympaeri niinkuin ohjakset, tempasi itse ylisen luojan
valtaistuimelta ja alkoi retuuttaa alas maahan, suu vaahtoisessa
vimmassa huutaen:

"Ellei saa haeaetaejaetae tappaa, niin naeytae missae taeaellae on maata muualla!"

Uni oli kestaenyt koko yoen, sillae haenen heraetessaeaen peipponen jo
piiperteli viserrystaeaen ja taehdet olivat sammuneet aamuruskon tieltae.

Ja kun haen naeki pienen, vaivaisen kirveen vieressaensae, tuli haeneen
tuskainen ihmismitaettoemyyden tunto, ja haen selvaeaen ymmaersi, ettei
yliluonnollisitta voimitta voi taivasta halkoa eikae veneh'ojalaisille
maita vapaiksi ostaa.

Kaksi oli haenen tietaeaekseen yliluonnollista voimaa: toinen jumalan,
toinen perkeleen. Ja kun haen nyt oli Jumalan kanssa mielestaeaen
riitaantunut, nousi haen nopeasti makuultaan ja samosi Tyrvaennaeisten
kylaeaen ottamaan selkoa siitae miten on menetteleminen, kun itsensae
pirulle myydae tahtoo.

Ja niin tapahtui, ettae hurskaan ja varmasti autua