staan suuret, ainoastaan
taeysikaeiset ihmiset--ne yhae herkeaemaettae pettivaet ja kiusasivat sekae
itseaeaen ettae toisiaan. Ihmiset eivaet ajatelleet pyhaeksi ja taerkeaeksi
sitae, ettae nyt oli taemmoeinen kevaetaamu, ei taetae jumalan maailman
kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka
heraettaeae rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivaet pyhaenae ja
taerkeaenae sitae, minkae olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja
vallitakseen toisiansa.

Niinpae laeaeninvankilan konttorissa ei pidetty pyhaenae ja taerkeaenae suinkaan
sitae, ettae kaikille elaeimille ja ihmisille on annettu kevaeaen sulous ja
ilo, vaan pidettiin pyhaenae ja taerkeaenae, ettae eilisiltana oli saapunut
numeroitu, sineteillae ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu
paperi, jossa kaeskettiin kello 9:ksi aamua, taenae 28 p:nae huhtikuuta,
tuomaan oikeuteen kolme vankilassa saeilytettyae tutkintovankia--kaksi
naista ja yksi mies. Toinen naeistae naisista, ollen kaikkein taerkein
rikoksellinen, oli tuotava erikseen. Ja niinpae nyt taemaen virkakirjeen
perustuksella, 28 p. huhtikuuta, kello 8 aamulla, astui naisosaston
haisevaan kaeytaevaeaen paeaevartija. Haenen mukanaan tuli kaeytaevaeaen kaersineen
naekoenen nainen, jolla oli harmaat kiharahiukset ja virkanauhat roeijyn
hihoissa sekae siniset reunat vyoessae. Se oli naisosaston paeaevartija.

--Haetteko Maslovaa?--kysyi haen, laehestyessaeaen paeaevartijan seurassa
eraestae kaeytaevaeaen paein avautuvien koppien ovea.

Paeaevartija, kolistellen lukossa rautaisia avaimiansa avasi kopin oven,
jolloin sieltae tulvahti vielae haisevampi loeyhkae kuin kaeytaevaessae olikaan,
ja huusi:

--Maslova oikeuteen!--ja jaeaeden odottamaan sulki jaelleen oven.

Yksin vankilankin pihalla oli tuore, elaehyttaevae henki, minkae tuuli oli
ahoilta kaupunkiin tuonut. Kaeytaevaessae sitaevastoin oli painostava,
lavantautinen, ulostuksista, tervasta ja homeesta sekoittunut ilma, joka
heti masensi alakuloiseksi vastatulijan mielen. Samaa tunsi pihalta
tullut vartijanainen, vaikka oli tottunutkin huonoon ilmaan. Kaeytaevaeaen
paeaestyaensae haentae aekisti rupesi vaesyttaemaeaen ja nukuttamaan.

Kopissa nousi kiire: kuului naisaeaeniae ja paljain jaloin astumista.

--Alappa joutua sieltae, Maslova,--pian!--huusi paeaevartija oveen.

Parin minuutin kuluttua tuli kopista nopein askelin, aekkiae kaeaentyen ja
asettuen paeaevartijan viereen, lyhyenlaentae ja hyvin kohorintanen