ae, heidaen onnensa aika rupesi kulkemaan haenen muistoissaan,
vieri ohi suloisena, hohtavana. Tuo kuihtunut mies tuossa saengyssae
tuntui rakkaalta, niin rakkaalta, ettae haen tahtoi sen kanssa vielae kauan
elaeae.

"Kunhan minae taestae nikarasta paeaesen", lausui haen itsekseen niin lujalla
aeaenellae ja sillae aeaenellae, ettae kun haen siitae nyt paeaesee, niin paeaeseekin
iaeksi kaikista nikarista. Niin haen todella taas uskoikin ja uskonsa
tueksi tapaili mitae suinkin sai. Haen teki niin kuin suolla kulkija, joka
katselee varakseen maetaeskohtia ja paremman puutteessa astuu hyvaessae
luulossa pienelle heinaetupsullekin.

"Onhan niitae huonompiakin elaejiae kuin me. Elaeaepaehaen Viion leskikin, omin
varoinsa on toimeen tullut, elaettaenyt itsensae ja tyttaerensae, eikae
suinkaan ole muuta kuin mitae kynsistaeaen saa kankaan kutomisella. Meillae
taessae on talot ja lehmaet", supisi haen itsekseen.

Ja emaennaestae tuntui naein ajatellessaan, ettae heillae ei ole mitaeaen haetaeae,
kun vain sai nuo verot maksetuiksi. Ehkaepae haen saa jostakin lainaan
siihen asti, kun saa Viion leskeltae hyyryrahan. Ja haen paeaetti laehteae
Latulta kysymaeaen.

Sieltae he olivat ennenkin usein saaneet, viimeksi uuninkorjuun aikana.
Ne olivat hyvaesydaemisiae ihmisiae. Eikaehaen muissakaan naapureissa ollut
moitetta, kyllae ne avuliaita olivat, vaan koeyhempiae vaehaen, etteivaet
paljon koskaan kyenneet rahalla avuksi ja varsinkaan nyt, sen tiesi
arvaamallakin, kun oli heillae veronmaksu itsellaeaenkin.

Mutta Latullakaan ei aina ollut. Ei sattunut taellaekaeaen kertaa.

"Jauhon osto oli meillae eilen ja siihen meni tarkalleen rahat, ettei ole
pennin poelyae. Eihaen noita olisi meillae nyt henkeae ahdistavia
tarpeitakaan, ettae siihen naehden olisi joutunut, jos olisi ollut", sanoi
Latun emaentae.

"Ei olisi meillae ollut haedaen pipanaa, jos ei sitae uunin korjausta olisi
ollut", arveli Nikkilaen emaentae, haenkin puolestaan.

"Niinhaen se on. Niitae tulee arvaamattomia menoja ja arvatuissakin olisi
kypikyllin, sillae meidaen pienten elaejaein toimeentulo on kuin kerjaelaeisen
nuttu: reikae rikkeimaen vieressae."

"Paljon reikiae ja vaehaen vaatetta, ettei tiedae minkae reijaen ensin
paikkaa", lisaesi Nikkilaen emaentae ja nauraa kikatti vertaukselleen.

"Aivan niin", myoensi Latun emaentae. "Hyvin oli meillaekin tuumimista, kun
oli taas taenae kesaenae lyhennettaevae Lindbomille velkaa, joka otettiin taemae
talo ostaiss