saan tuli Matti Uni ja kietoi Liisan ajatukset
verkkoonsa sekae painoi haenen silmaensae umpeen.

Latun emaentae vieraitten mentyae jaei mietteisiinsae. Ei se tainnut olla
hyvaeksi tuommoinen paljo kurituskaan. Ja saattaahan niissae muissakin
lapsissa olla syytae. Vaikka eihaen tuota tiedae, sillae Tepolla kun on
niitten poikaviikarien kanssa melskannut ja oppinut. Pahasydaeminen se
on. Ei se ennen ole noin julkeasti noitunutkaan kuin nyt.

Ja huoleksi paneutui. Varsinkin kun vertasi Viion Elsaan, niin kovin oli
julkea Liisan kaeytoes.

Kun sillae jo on tuommoiset tavat, mitae sitten, kun se tulee vanhemmaksi.
Ei tiedae vaikka tulisi...

"Hyvae Jumala varjele! mikae se semmoisia ajatuksia mieleen tuopikaan."

Vaan ihmekoe oli, jos tulivat, kun naeki myoetaeaensae ihmisten lapsia, jotka
sille jaeljelle olivat joutuneet. Ja kun Liisalla oli niin pahat vinkeet
jo, ja kaikki sanoivat, ettae oikeaa ihmistae ei Liisasta tule...

Latun emaennaen mieleen tuli Viion lesken puhe Tolpan Annasta. Ehkaepae
Jumala naein nyt rankaisee haentae Liisan kautta. Antaa haenelle samanlaisen
palkan kuin Kreetalle. Ja Latun emaentaeae kauhistutti ajatus.

"Herra Jumala, elae rankaise minua vihasi jaelkeen ja ansioni mukaan!"

Mutta syytoenhaen Liisa olisi vielae? Millae haen olisi ansainnut sen
rangaistuksen kuin Tolpan Anna?

"Minae etsiskelen isaein pahat teot lasten paeaelle kolmanteen ja neljaenteen
polveen", lausui haen aeaeneen.

Mutta millae haen olisi rikkonut Jumalan mielen enemmaen kuin muutkaan.
Niin no, millae Kreetakaan?

Ja rohkea ja jaentevaeluontoinen Latun emaentae pelkaesi niin, ettae jaesenet
vapisivat.

Jos haeneltae menisi mies, poika, koko onnellinen elaemae, ja Liisa joutuisi
huonolle jaelelle.

Haenen piti laehteae taas pistaeytymaeaen Nikkilaeaen.

"En minae tiedae, mihin minae joudun sen tytoen kanssa", sanoi haen valittaen
ja selitti, mikae muokka se on taas ollut.

"No, elae sinae niin huolehdi", sanoi Nikkilae. "Kyllae se Liisa siitae
mieltyy. Ja muistappas itseaesi millainen rajupaeae olit. Monta selkaesaunaa
minaekin sinulta sain, eikae sinusta silti ole kovinkaan huono tullut",
sanoi haen hymyillen.

"Kovinkaan huono", toisti Nikkilaen emaentae nauraen ja vakuutti haenkin
omasta puolestaan, ettae kyllae Liisa mieltyy vielae.

"Ei se nyt niin iso asia ole, jos Liisa on tapellut ja poikia vaehaen
kurittanut. Tottapa siihen on jotakin syytae ollut: pojat ovat
vallattomia. Antaa lasten sopia kesk