aeaeneen.

Laehempaenae Karjansiltaa poikkesi Elsa tieltae ja kulki metsaeae kiertaeaekseen
Talluksen riihen luona olevaa suurta kiveae, jonka takana usein oli
herraspoikia, Montinin Jori ja Fagelbergin pojat vaeijymaessae ja
syoeksyivaet sieltae yhtaekkiae ja kun kiinni saivat, niin suutelivat ja
puhuivat muuta rumaa. Ja se oli sitae pahempi, kun tytoet pelkaesivaet, ettae
siitae tulee huonoksi ihmiseksi, jos herraspojat saavat suudella. Niin
oli Lampan Eedla kuullut aeitinsae kerran puhuvan ja Eedla sen selitti
muille ja muut sen uskoivat todeksi. Mutta jotakin oli Eedla myoes
kertonut, ettae jos heti pesee suunsa, heti paikalla, niin ei tulekaan.

Kerran oli Fagelbergin Fredrikki saanut Limmin Jennin kiinni ja
suudellut, vaan kun Jenni paeaesi irti ja juoksi pakoon ja oli heti
loeytaenyt muutamassa maettaeaen kolossa vettae ja siinae pessyt, niin oli
auttanut. Oeisin oli haen kyllae pahoja unia naehnyt, kerran hyvin pahaa,
ettae oli huutamaan yoellae ruvennut, vaan kun aeitinsae oli siunannut, niin
ei ollut sitten sen peraestae naehnyt semmoista unta. Niin kerrottiin ja
kauheasti pelaettiin herraspoikia.

Elsa taehysti Liisan kulkua ja pelkaesi, odotti joka silmaenraepaeys, ettae
nyt sieltae syoeksevaet pojat esiin. Ja itse haen kulki varoen, vaikka niin
etaeaeltae kiersi, ja oli valmiina pakoon. Vaan yhtaekkiae ilmestyivaet haenen
eteensae Tepon Iikka ja Lahdenperaen Santeri, jotka nousivat katajapehkon
takaa. Siinae seisoivat he nyt vastatusten katsellen toisiaan silmaestae
sisaeaen, Elsa pelonalaisena, Iikka naurusuin, mutta Santeri kaedet
nyrkissae ja uhkaavana alkoi:

"Miksi sinae minua kerran haernaesit?"

"En minae ole sinua koskaan haernaennyt..." koetti Elsa sanoa, vaan Santeri
samassa pukkasi Elsaa niskaan, niin ettae Elsa silmaelleen lankesi.

"Vielaekoe vasta haernaeaet? Haeh? Vielaekoe vasta?" teuhusi Santeri innoissaan
ja painoi Elsaa niskasta maahan.

Elsa luuli, ettae haen kuolee ihan heti, kun santaakin meni suu taeyteen,
eikae tahtonut saattaa hengittaeae. Vaan yhtaekkiae tunsi haen painon kohoavan
paeaeltaeaen, Santerin kouran irtaantuvan niskastaan ja kuuli Santerin
kimeaesti raeaekkyvaen. Ja kun haen jaloilleen paeaesi, naeki haen Liisan
pyoerittaevaen Santeria ja Santerin sitten syoeksyvaen pakoon ja yhae
raeaekkyvaen kuin syoetaevae.

Liisa tuli sitten Iikan luo ja tarttui Iikan rintapieluksiin.

"Miksi sinae, Iikka, annoit Santerin lyoedae Elsaa?"

"Mitaehaen Elsakin on haernaennyt S