Mutta varsin vain sentaehden, kun Elsaa pelotti, Liisa alkoi hokea miten
pojatkin hokivat:

"Rlisto rlukka mene rlukkiisia rluumenia rlautapohja rleellae rliihestae
noutamaan."

Liisa hoki sitae niin kauan kuin Ristoa vaehaenkaeaen vilahteli puitten
vaelistae ja aina kovemmalla aeaenellae. Vasta kun kerrassaan naekyvistae
haeipyi, katosi metsaen peittoon, herkesi Liisakin huudettuaan vielae
kerran ja lujasti.

Elsa oli alussa kuin jaehmetyksissae, vaan sitten purskahti haeneltae itku.

"Jos vain Tolo Mikko tulee, niin minae sanon, ettae sinae se olit, joka
haernaesit Ristoa", tirskui Elsa ja uskoikin, ettae jos Tolo Mikko tulee,
niin se ei tee haenelle pahaa kun haen on ollut siivolla.

"Sano, sano. Minae raskin sanoa itsekin. Antaapa tulla niin minae sanon,
ettae Tolo Mikko, toeloe nokka, Tolo Mikko, toeloe nokka." Ja Liisa alkoi
hokea sitae lujalla aeaenellae laehettaeaekseensae kivenhakkaajan kuultaviin
sanansa.

Elsa ei enaeae tyytynyt kaevelemaeaen, vaan laehti juosta silpomaan minkae
ennaetti sydaen kurkussa. Juoksi kankaan toiseen laitaan saakka, ettei
kolkutusta kuulunut.

Siellae vasta saattoi haen vapaasti hengittaeae, vaan sydaen loei kiivaasti.
Ja haen tunsi vihaa Liisaa kohtaan ja toivoi haenelle pahaa. Toivoi, ettae
Tolo Mikko tulisi ja veisi Liisan vaikka iaeksi. Eikae haen enaeae
vaelittaenyt, vaikka Liisasta olisi tullutkin huono ihminen. Haen sanoikin
Liisalle kuin toivotuksena:

"Sinusta tulee huono ihminen."

Sitae ei ollut Liisalle vielae muut sanoneet kuin akat ja niitten
puheisiin haen oli jo paatunut, niin ettei niistae juuri vaelittaenyt muuta
kuin illalla aina pelotti. Elsan puhe oli aivan kuin joku poika olisi
haentae arvaamatta takaapaein niskaan lyoenyt, ja sentaehden haen aekkiae
synkistyi, puristi nyrkkiaensae ja ojenteli Elsaa kohti, joka seisoi
kyyristyksissaeaen ja yhdessae kohti kuin olisi kivettynyt.

"Jos minae sivaltaisin sinua, niin ei jaeisi kuin maerkae sija", sanoi Liisa
hammasta purren.

Siinae seisoivat vastatusten vaehaen aikaa, vaan lopulta Liisa purskahti
kovaan itkuun.

"Se on vale, ettae minusta tulee huono ihminen, se on vale. Sinae
valehtelet ja kaikki valehtelevat."

Nyrkeillae silmiaeaen hieroi ja intti ehtimiseen valeeksi, itkien sydaemensae
pohjasta.

Elsan rupesi kaeymaeaen saeaeliksi Liisaa ja kaduttamaan ja haepeaemaeaen
sanojaan. Haen koetti jotakin Liisalle puhuakin hyvitykseksi, vaan Liisa
ei kuunnellut enaeae, astui kiivaasti tietae ja itki