The Project Gutenberg EBook of Vaaralla, by Teuvo Pakkala

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Vaaralla
Kuvia laitakaupungilta

Author: Teuvo Pakkala

Release Date: April 3, 2004 [EBook #11879]

Language: Finnish

Character set encoding: ASCII

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK VAARALLA ***

Produced by Distributed Proofreaders Europe, http://dp.rastko.net

VAARALLA

Kuvia laitakaupungilta

Kirj.

Teuvo Pakkala

1891.

1

Pieniae elaejiae olivat.

Heillae oli oma talo ja se oli laitakaupungilla, niin kuin ne ovat
pienten elaejaein talot. Asuinrakennus oli matala ja pieni. Tavallinen
mies ylettyi kaedellaeaen raeystaeaeseen, ikkunat olivat seiniae pitkin
kasvavan heinaeisen penkereen tasalla, niin ettae naeytti siltae kuin talo
olisi maan sisaeaen vajoamassa. Ja vajonnut oli ainakin toinen paeae
rakennuksesta, portinpuolimmainen, sillae se oli sinnepaein isosti
koenoellaeaen. Sammalta kasvoi katto, nurkkalaudat olivat irvollaan, ikkunat
vinossa koeyroettivaet ja lasit olivat sameat ja monivaeriset, aivan kuin
olisi niitae hienovaerisellae sateenkaarella hangattu. Keskempaenae kaupunkia
olisi semmoinen talo ilman armoa tuomittu purettavaksi, vaan Vaaralle se
vaeltti ja sai siellae olla. Siellae oli halpasempiakin, niin ettae Nikkilaen
talon ei tarvinnut huonouttaan haevetae.

Kaksi oli asuinhuonetta: tupa, jossa itse asuivat ja porstuan toisessa
paeaessae kamari, jossa hyyrylaeisiae pitivaet. Navetta oli, pieni saunan
koemmaenoe ja tavalliset ulkohuoneet kartanon peraellae, ja kartanoa jaei
vielae tilkun verran potaattimaaksi.

Nikkilaen emaennaen mielestae heidaen elaemaensae asunnon puolesta oli kuin
silkkiae eikae haen nurkunut muutenkaan.

"Elae ole millaesikaeaen, haetaekoes meidaen on", puheli haen miehelleen, taemae
kun joskus epaeili elaemistae. Ja kun ahtaalle otti ja itseaeaenkin
mietitytti, niin uskoi haen, ettei kuitenkaan vielae haetaeae ole, kunhan
taestae nikarasta vain paeaesee, aivan kuin se olisi ollut viimeinen, jonka
jaelestae kerrassaan helpottaa.

Mutta semmoista se oli ollut elaemae, ettae kun yhdestae nikarasta paeaesi,
niin oli toinen edessae. Nikarasta nikaraan oli elaenyt monta herran
vuotta, siitae saakka