eni, ennen kuin vasu oli partaitaan myoeten
pulleita kaeaemejae, ei kuin siunaama hetki. Eikae olisi kauan kaakastellut,
vaikka olisi pyoeraeyttaenyt kaeaemille viimeisetkin vyyhdit. Vaan eihaen sitae
toki enaeae malttanut mitenkaeaen, siksi aikoja jo olivat varmaankin toiset
menneet. Ja vasullisesta sitae oli ennenkin ollut aeidille kutoa toviksi
aikaa, saati sitten nyt, kun naeytti vastustavan. Illan suuhun pitaeisi
nyt riittaeae hyvinkin. Eikae suinkaan siellae kauan oltukaan, ja jos toiset
olivatkin, niin saattoihan haen laehteae ennemmin.

Ja niin laehti haen leikkiin hyvaellae mielellae.

Oh, oh miten hyvaelle oli tuulen kaeynti kuumille poskille ja hiestyneelle
kaulalle. Ja niin tuntui mielestae hauskalle, ettae piti taputtaa kaesiae ja
muuan kerta pyoeraehtaeae huiskahuttaa, ennenkuin kartanolta paeaesi
laehtemaeaen.

Kadulla piti sievaesti kulkea. Olisivat ihmiset nauraneet, jos olisi
juossut, ajatelleet, ettae iso tyttoe ja reuhottaa. Vaan maantiellae sai
juosta ja hyppiae vaikka miten. Siellae kulki vain maalaisia ja ne eivaet
nauraneet koskaan. Siellae sai ottaa huivinkin paeaestaeaeaen ja avopaeinkin
kulkea ja vaikka tukkakin hajallaan olla.

Elsa meni juoksuhyppyae, liehutti huivia kaedessaeaen ja hoki:

"Voi kun on lysti, voi kun on lysti, voi kun on lysti ..."

Poely tuprahti joka askeleelta. Haen rupesi oikein taiten poelyytaemaeaen,
ettae pilvenae kohosi haenen jaeljessaeaen. Haen levitti kaetensae ja oli nyt
muka pilvessae lentaevae enkeli.

Nyt kun tulisi maalaisia vastaan! Luulisivatkohan nuo enkeliksi!--Jos
olisi tukka hajallaan ja valkoinen puku, niin luulisivat aivan oikeaksi
enkeliksi.

Elsan vei kuvailemaan, miten olisi hauskaa olla enkelinae. Pilvissae saisi
lentaeae ja missae tahansa. Haen lentaeisi aina illalla ruskopilven laidalle
ja katseli pieniae lapsia. Ja Jumala aina kaeskisi mennae noutamaan jonkun
lapsen taivaaseen tahi laehettaeisi ruokaa jollekin. Haen tahtoisi
Jumalalta aeidillekin ruokaa ja kahvia ja nisuleipaeae... Olisi niin
hauska...

Vaan silloinpa haen ei saisikaan aeidin vieressae nukkua eikae paeivaellaekaeaen
olla aeidin luona, kun pitaeisi olla taivaassa... Ja kuka aeidille tekisi
kaeaemejae.

Tuli sitten lisaeksi mieleen Ojanniemen Mari, ettae sekin jaeisi eivaetkae
saisi yhdessae leikkiae, eikae saisi Helunaakaan viedae laitumelle ja
noutaa.

Kun koko haenen maailmansa kuvautui jaeaeneenae, niin tuntui Elsasta, ettei
olisikaan lysti olla enkelinae...

..