ilta paremmin
rauhassa olla kuin kaupungissa ja muutenkin oli lystimpi, ja johon
suuressa joukossa oli menty ja hyvin toimessa, asetuttiin nyt ja
ruvettiin jaerjestaemaeaen. Latun Liisa johti koko hommaa, sillae haen se
parhaiten tiesi, kun oli ollut kaksissa hautajaisissa: sisarensa ja
veljensae.

Mutta naemae olivat kuitenkin herrashautajaiset. Ja sentaehden vieraat
pukeutuivat erilailla kuin talonpoikaisiin. Huivit sidottiin, niin ettae
ne olivat kuin hatut, ja hameet kurtattiin niikuin mamselleilla.

Lampan Eedla, jolla oli suuri nukki, oli muka lanssihteerska, haenen
miehensae ei ollut muka kotona. Heillae oli tytaer Amanda, ja se oli nyt
kuollut ja hautajaiset pidettaevaet. Latun Liisa maeaeraesi kullekin
tehtaevaet. Vimparin Aapon piti hauta kaivaa ja muutamain tyttoejen hankita
ruumis, toisten laittaa havumaja puun oksista, johon ruumisarkku
pantiin, havuttaa tie haudalle, jaerjestaeae hautajaistavarat. Liisa itse
kantoi hautajaishuoneeseen kiviae istuimiksi ja liehui sen lisaeksi joka
paikassa. Kun kaikki oli kuin ollakin piti, meni jokainen muka kotiansa,
josta heitae Latun Liisa tuli kutsumaan hautajaisiin. Jokaisen luona haen
vakavana ja juhlallisena lausui:

"Terveisiae lannssihteerskalta ja herralta, ettae olkaa niin hyvae ja
tulkaa saattamaan heidaen rakasta tytaervainajaansa Amandaa haenen
viimeiseen lepokammioonsa."

"Sanokaa terveisiae ja kiitoksia", vastasi kutsuttu haenkin, niin
juhlallisesti ettae oikein.

Vimparin Aappo kutsuttiin:

"Lanssihteerskalta ja herralta paljon terveisiae pastorille, ettae olkaa
hyvae ja tulkaa saattamaan heidaen rakasta tytaervainajaansa Amandaa haenen
viimeiseen lepokammioonsa."

Vaan kun pastori oli vastannut niinkuin muutkin, ettae sanokaa kiitoksia
ja terveisiae, niin rupesi kutsuja aika puuhalla laittamaan pastoria
papilliseen pukuun.

Vieraat kokoontuivat yksitellen. He tervehtivaet lanssihteerskaa vakavina
ja istuivat kaedet ristissae. Viimeisenae tuli pastori kapassa ja krajissa.
Kappana oli Latun Liisan vyoeliina ja krajiksi oli pistetty kaksi
paperipalasta, jotka Liisa oli sitae varten tuonut--paljaita jalkoja,
rikkinaeisiae housuja ja karvalakkia, jotka eivaet kuuluneet papilliseen
pukuun, varsinkaan naein herrashautajaisissa, ei kukaan huomannutkaan.
Kunnioittavaisesti nousivat kaikki istualtaan pastorin tullessa ja
pastori tervehti arvokkaasti, lanssihteerska kaetellen.

Nyt Liisa toi pienellae lastun palalla sokuripalasia--muka kahvia--ja
tarjosi