saan huonetta lakasemaan tuli kuitenkin mielee, ettae
mitaehaen se Heluna ajattelee, kun haen ei ole sitae viemaessae. Ja niin tuo
mielelle paneutui, ettae piti laehteae kiireimmaen kautta.

Navetassa oli jo parsi tyhjaenae ja kytky remotti lattialla. Kaerpaesiae
lentaeae surahteli kuin olisivat Helunaa hekin hakeneet. Oli vaehaellae itku
tulla, semmoisen ikaevaen paiskasi tuo tyhjyys mieleen. Haen laehti juosten
karistamaan jaelkeen toivoen tapaavansa vielae, ei saanut rauhaa muuten.

Kadulla kulki lehmiae haekille paein: Montinin Kultaruusu, Omena ja
Torstikki, Lepistoen Punikki ja etempaenae tuolla meni Kujalan Onnentaehkae,
vaan Nikkilaen Helunaa ei naekynyt. Elsa sai juosta haekille asti ja siellae
vasta tapasi, kun emaentae oli palaamassa. Vaan Elsa laehti vielae etaemmaeksi
saattamaan, kun kaevi Helunaa niin saeaeliksi.

Heluna naeytti haenestae ylpeaeltae, ei katsonutkaan haeneen, kaeveli vain ja
paeae kekkasi. Kontinkankaan vaehaen taelle puolen Elsa saattoi raukan,
taputteli kaulalle puhellen, ettae illalla haen tulee hakemaan ja saeaestaeae
sille leipaeae, ja palasi sitten tyytyvaeisenae hyvaessae uskossa, ettae Heluna
jo oli leppynyt.

Mutta myoehaeseen oli aika nyt mennytkin. Huone oli laastava vielae ja
kaeaemit tehtaevae, ennen kuin paeaesi laehtemaeaen. Hyvaesti haen kuitenkin vielae
arveli kerkiaevaensae muitten tyttoejen laehtoeoen. Sievaeaenhaen se oli kaeaemivasu
ennenkin taeytensae saanut, ei siinae ollut kuin pyoeraeyttaeae.

Ei kuitenkaan tahtonut oikein luistaa kaeaemien teko. Vyyhti oli niin
sotkuinen, ettae alinomaa saekeytyi. Ketterin sormin koetti haen selvitellae
ja solmiella ja kiertaeae kaeaemille. Koetti oikein maltilla hakea juoksevaa
paeaetae, vaan eipae loeytynyt. Joku paeae naeytti juoksevalta, mutta kun alkoi
sitae kaeaemille kiertaeae, niin pian se saekeytyi ja pirskahti poikki.
Lopulta tuskastutti, oikein sanoiksi purkautumaan asti.

"Taestae ei tule kerrassaan mitaeaen, kun ei saa kuin solmita ja solmita."

Elsa sanoi sen niin tiukasti, ettae aeitikin sieltae tyoensae kesken katsahti
ja kysaeisi:

"Mitae sinae siellae aeyhkit?"

"Kun on niin sekava vyyhti, ettei kai tahallaan hatuuttamallakaan
pahemmaksi saisi. Ei ota juostakseen nimeksikaeaen."

"Onhan sitae vastusta. Minullakin taessae viime nipukassa rupesi
estelemaeaen: niidet katkeilevat alinomaa, ovat kuluiksi kaeyneet", puheli
aeiti solmiessaan uutta niittae. Vaan kun taas paeaesi kutomaan, niin
helskytteli semmois