nottavan,
ettae ne Ovat huonoja ihmisiae.

"Minne ne vievaet niitae huonoja ihmisiae?"

"Vankilaan."

"Viedaeaenkoe ne kaikki?"

"Viedaeaen."

Elsa jaei miettimaeaen siirryttyaeaen niin laehelle aeitiae kaeaemin tekoon kuin
suinkin.

Usein haen pelkaesi, ettae jos Jumala tekee huonon ihmisen, ja sen
kaesityksen haen oli saanut, ettae jos ei rukoile Jumalaa, tai jos sanoo
jotakin rumaa, tai tekee pahaa, niin silloin Jumala tekee huonoksi
ihmiseksi. Iltasilla, kun oli pimeae, silloin haen sitae pelkaesi ja rukoili
hartaasti. Muulloin ei niinkaeaen muistanut ja jos muistikin, niin silloin
ei kuitenkaan kovin pelottanut ja silloin ajatteli haen sitaekin, ettae kun
rovasti on haenen kumminsa, niin ei Jumala tee haenestae huonoa ihmistae,
sillae Pietilaen Fiina, joka oli jo aikaihminen ja jota kaikki kiittivaet
oli hyvae ihminen ja rovasti oli sen kummi. Taemmoeisissae tapauksissa kuin
nytkin ei auttanut semmoinen ajatus yksikseen.

"Tulevatko kaikki huonoiksi ihmisiksi, jotka eivaet rukoile?" kysyi haen
aeidiltae.

"Jumala voi rangaista monella tavalla."

"Tekee sorakieliseksi."

"Vaikka niinkin."

"Rankaiseeko Jumala niitae mitenkaeaen, jotka rukoilevat?"

"Ei."

"Jos kaikki rukoilisivat, niin ei olisi yhtaeaen huonoa ihmistae, eikae
sorakieltae?"

"Sorakieliae ovat jotkut luonnostaan. Vaan huonoja ihmisiae ei olisi
yhtaeaen, jos rukoilisivat kaikki Jumalalta voimaa elaemaeaen haenen kaeskyinsae
mukaan."

"Miksikaeaen sitten eivaet kaikki rukoile?"

"Kun ovat unohuttaneet Jumalan."

Elsalle tuli tunnon haetae. Haenkin oli joskus unohuttanut rukoilemisen
kerrassaan. Ei haen ollut varma siitae, jaeikoe eilenkin illalla. Niin
tuntui paremmin kuin olisi jaeaenyt. Haentae pelotti kauheasti, ettae jos haen
on jo huono ihminen tai sorakieli, tai muuten rangaistu, taikka ettae
pian tulee.

Haen tiesi kyllae, ettae Jumala antaa anteeksi jos kuin suuren synnin, niin
haen oli kuullut sanottavan, ja ainahan haen rukoillessaan iltasella
maatapannessaan rukoilikin anteeksi Jumalalta, mitae oli tietensae pahaa
tehnyt ja mitae oli tietaemaettaeaen. Vaan haenellae oli nyt semmoinen pelko,
ettae piti vielae vakuudeksi kysyae aeidiltae, ettae antaako Jumala sitae
anteeksi, jos joskus on unohuttanut rukoilemisen.

"Kyllae Jumala antaa, jos katuvaisena hartaalla sydaemellae sitae anoo ja
totisesti lupaa haentae rakastaa ylitse kaikkea."

Elsa ei ollut oikein selvillae vielae. Rakastaa ylitse kaikkea, se oli
niin tut