, vaan joka hyvin siivosti menikin ohitse.

"Rakasta ylitse kaikkea", supisi haen pitkaet ajat itsekseen, ja ajatteli
aeidin selitystae. Haen kaesitti ettae piti Jumalaa ajatella taivaassa. Ja
sentaehden rupesi haenen kuvailemaan, minkae naekoeinen Jumala oli istuessaan
siellae, ylhaeaellae taivaassa enkelein keskellae ja Jeesus oikealla kaedellae,
kuunteli rukouksia ja katseli kuka ei rukoile, ja laehetteli enkeleitae
asioilleen taenne maan paeaelle.

Haen kaeaentyi katselemaan ettae jos sattuisi naekemaeaen enkelin laskeutuva
kartanolle pihlajaan tai lentelevaen taivaalla.

Ruskotti vielae vaehaen uunin kylkeen kadunpuolisesta ikkunasta. Tuntui
hyvin hauskalle. Skailettikello naksutti niin mukavasti, aivan kuin
olisi jotakin laulanut tai hokenut. Ulkoa ei kuulunut muuta kuin jonkun
linnun liverryksiae pihlajassa kartanoikkunan luona.

Se on tullut vissiin haenelle laulamaan, ajatteli Elsa lintua. Jos ei
haenellae olisi aeitiae ja haen menisi metsaeaen ja panisi nukkumaan siellae
jonkun puun alle, niin tulisivatkohan linnut siihen puuhun laulamaan?
Tulisivat kai ne, niinkuin sille koeyhaelle tytoelle, onhan haenkin ollut
tottelevainen aeidille. Ja sitten aamulla kun haen heraeisi, niin olisi
enkeleitae puussa ja ne nakkelisivat omenia ja antaisivat haenellekin. Ja
sitten haen laehtisi kaevelemaeaen ja loeytaeisi talon, johon haen paeaesisi
paimeneksi. Ja siellae haen sitten menisi hyvin kauas, vielae kauemmaksi
kuin se koeyhae tytaer. Ja siellae olisi toinen kuninkaan pojan linna...

Ja sinne kuninkaan pojan linnaan meni Elsa, lammin yli joutsenen
selaessae, ja tuli kuninkaan pojan morsiameksi, ja siellae oli niin
kaunista, ettei missaeaen ollut niin kaunista, ja siellae oli kesyjae
lintuja ja...

Silmaeluomet painuivat kiinni, ja onnellinen kuninkaan pojan morsian
vaipui herttaiseen uneen.

Mutta aeiti valvoi vielae, rauhattomat ajatukset karkoittivat unen.

Jos haen kuolisi Elsan tuolla iaellae ollessa... Elsa raukalla on silloin
sama kohtalo edessae kuin muillakin, monella sadalla koeyhaellae, orvolla
lapsella: huutolaisen kamalat paeivaet.

Taemae oli leskestae niin varma asia, ettei siitae paeaessyt yli eikae ympaeri.
Taehaen asti haen kuitenkin oli taetae ajatellessaan lopuksi turvautunut
siihen toivoon--mistae haen sen oli saanut, sitae haen ei tiennyt
itsekaeaen--ettae Elsa paeaesisi lastenkotiin, jos orvoksi jaeisi. Sekaeaen ei
ollut taeysin tyydyttaevae, sillae lastenkodissakaan ei ollut aeitiae, vaik