viistoon ja vaehaen aikaa mietiskeltyaeaen
jatkoi:

"Miten se minun paeaehaeni on paneutunut, ettae nyt on tiistai? Kun minae
vielae olen ajatellut, ettae taenaeaen ovat ne verotkin maksettava".

"Ei isae kulta, taenaeaen vasta rumputettiin."

"No niin, eihaen se yksi paeae pidae kesaeae talvea."

"Huoleksipa se on isaellekin paneutunut", sanoi emaentae ja alkoi selittaeae
vieraalle, ettae on heillae vielae kirkollisverot maksamatta.

"On ollut muita reikiae, joihin on uponneet rahat sen mukaan kuin on
saatu, ettae verot on pitaenyt jaettaeae viime nikaraan. Ja rahatonna ollaan
nytkin, ei aavistustakaan mistae saisi, ja huomiseen saada pitaeisi. Se
ajatteluttanut jos jonnekin paein ja huolettanut hyvinkin."

"Noo, huomiseen on vielae aikaa ja Jumalalla on monta keinoa. Haen antaa
avun ajallansa", puhui Viion leski niin vakuuttavasti, ettae Nikkilaen
emaentae jaei kallellapaein katselemaan ja oli sen naekoeinen kuin ettae:
tosiaan! Ja sitten kallisti haen paeaensae toiselle puolelle ja oli kuin
ettae: tuota en ole tullut ajatelleeksikaan.

"Minae olen hakenut humppassut lainaan saadakseni tuota kolmea markkaa 28
penniae, vaan ei ole utautunut. Ja olen ajatellut paeaeni mistae saada, vaan
en ole keksinyt", selitti lopulta emaentae.

Viion Elsa kaeaeriytyi emaentaeae vyoetaeryksiin ja kuiskaten sanoi:

"Minae rukoilen illalla Jumalaa, niin haen huomenna laehettaeae teille."

Emaentae myhaehti ja silitti Elsan paeaetae, vaan ei virkkanut mitaeaen.

Tuuli tupsahti ikkunoita vasten ja kova tohina kuului, joka kiihtyi
kiihtymistaeaen, ja haemaerae huoneessa synkkeni. Salamat vaelaehtelivaet
sakeaan, naeytti vaelisti kuin koko maailma olisi yhtenae liekkinae ollut,
ja sekaan jyrisi, ettae huone vavahteli ja ikkunalasit helinaenae soivat.

"Jeesus siunatkoon", lausui pelon aeaenellae Nikkilaen emaentae.

"Herran voima on suuri", supisi Viion leski.

"Kyllaepae ryskaeae", sanoi Nikkilae ja nousi virkeaen naekoeisenae istualleen
saengyssae.

Toisella puolen katua rapisivat raskaat vesipisarat rakennusten
kattoihin. Tulisella vauhdilla iskivaet alas, ettae kimmahtivat koko
korkealle takaisin. Kadulla hiekkaan tupsahtivat, ettae hiekka kupli.
Samassa taellaekin puolen jo kattoa pieksivaet, luuli katon puhki menevaen.
Salamat sekaan vaelaehtelivaet ja jyrisi niin pahasti, aivan kuin olisi
taivaan kantta ratkonut.

Latun emaentae tuli kuin paiskaten sisaeaen.

"Kyllaehaen ne nuo pihtipielet vielae tuosta teidaen oves