ies. Johda asiat siis niin, ettae taemae kunnon vaeki muuttaa
laehemmaeksi kartanoa ja tarjoo nuorisonsa minun palvelukseeni. Taemae
metsaekulma kelpaa huonommallekin vaeelle.

Taehaen vouti vastasi:

--Teidaen armonne, jos me veneh'ojalaisille parempaa maata antaisimme
vaikka kohta kartanon tarhan takaa, niin ei heistae yksikaeaen kartanon
rengiksi rupeisi. Sitae vastoin jos me heidaet laehettaeisimme taestae heidaen
kylaestaensae korpeen, niin voisi heidaen nuorisonsa siellae ikaevystyae ja
ehkae joku pitaeisi parempana muuttaa kartanoon.

Kartanon herra sanoi:

--Neuvosi on niin viisas, ettae onpa aivankuin olisin sen itse keksinyt.
Me verotamme taemaen kylaen maat niin lujasti, etteivaet he naeitae voi
viljellae, vaan ennen muuttavat korpeen. Nuorisolle lupaan kartanossa
laempimaet huoneet ja hyvaet palkat. Laehetae siis korpeen.

--Ymmaerraen, teidaen armonne; laehetaen korpeen hajallensa, annan kullekin
eri toellin ja eri maat, hajalle toisistaan. Ja iloliemen keitto olkoon
heiltae kielletty.

Kun he tulivat kylaeaen ja paeaetoes tuli kylaen tietoon, niin eivaet miehet
enaeae laulelleet eivaetkae naiset omiansa joutaneet haastelemaan. Vaan
lapsetkin nostivat aelaekaen. Eikae koskaan tuuli paiskonut ovia niin
tuimasti kuin nyt akat paiskoivat hakiessaan huivejansa. Miehet jaettivaet
tyoensae kesken. Pikemmin kuin tulipalon sattuessa koko kylae juoksi
kokoon.

Kartanon herra ilmotti nyt tahtonsa. Mutta ihmeellistae! Vaikka haen oli
luetellut mielestaeaen kaikkein ankarimmat verovaatimukset, suostuivat
veneh'ojalaiset niihin kuin yhdestae suusta.

Mikae ihmeellinen vastenmielisyys uutismaihin! ajatteli herra ja haen piti
vanhoille puheen kieltaeen korpimaita vihaamasta. Sanoi usein itsekin
ratsastavansa ihan huvikseen synkkaeaen korpeen. Ihmisen pitaeae, sanoi,
rakastaa jylhaeaekin luontoa.

Suu auki veneh'ojalaiset kuuntelivat kartanonherran puhetta. Eikoe haen
ymmaertaenyt taetae asiaa vai oliko niin paha, ettei vaelittaenyt heidaen
kylaeisestae yhteydestaeaen, vaan ainoastaan heidaen raa'asta
ruumiinvoimastaan, jota tahtoi kaeyttaeae korpiensa raivaamiseen?

Puheensa pidettyaeaen kartanonherra nousi jaelleen ratsun selkaeaen. Mutta
kun haen vielae kerran katsahti kokoontuneen kylaen vaekijoukkoon, kaevi
haenen saeaeliksi vanhojen veneh'ojalaisten huolestuneet kasvot, nuorten
poispaein kaeaennetyt paeaet ja lasten liikkumaton aellistys. Ja haen paeaetti
antaa armon kaeydae laista, ja jatkaen puhettansa r