taa kuninkaalta saatuansa paholainen pukeutui
maamittariksi, ja meni Veneh'ojaan. Mutta Veneh'ojan nuoriso oli kylaen
keinulla. Koska he siis keinun pysaeyttivaet, sanoi maamittari: olen
kuninkaalta laehetetty teille maita jakamaan, ettae jokaisella olisi
omansa. Ja suuri riemu nousi nuorten joukossa, jotka eivaet uskoneet
pirua olevan. Mutta vanhat, jotka uskoivat pirun olevan, katsoivat
karsaasti maamittariin ja sanoivat: emme tahdo jakaa, vaan elaemme koko
kylae yhtenae pesaenae niinkuin taehaen asti. Taemaen kuultuansa nuoret
huusivat: kuningas lupaa meille maat omiksemme! Ja suuri riita nousi
vanhojen ja nuorten vaelille. Mutta kun riita oli ylimmillaeaen, pukeutui
paholainen tuomarin pukuun ja tuli Veneh'ojaan ja sanoi: minun
kuninkaani on rauhaa rakastava mies eikae haen salli riideltaevaen, vaan on
minun laehettaenyt sovittajaksi teidaen vaelillenne.--Ja avasi lakikirjan ja
luki: Olkoon valta sen, joka jakaa tahtoo. Ja vahvisti maamittarin jaon
antaen kiinnekirjat itsekullekin ja tuomiten jokaisen muuttamaan
riitaisesta kylaestae hajalleen, kunkin omille maillensa. Mutta ettei
heille tulisi erakkoina ikaevae opetti paholainen heille viinankeiton.

Naein hajosi Veneh'ojan kylae ja naein joutui Veneh'ojan Heikki
rintaperillisineen takamaille, vaikka haen oli taehaen asti kylaen
johtomiehenae ollut, vaikka oli viisaudestaan ja hurskaudestaan kuulu ja
oli kaikkea ihmisyhteyttae rakastaen aina ollut emaekylaen yhdistaevaenae
siteenae.

Taemaen isonjaon suoritettuansa paholainen muutti sihteeriksi kauppalaan.
Sillae ei haen vielae uskonut sitoneensa Veneh'ojan Heikkiae.

Kului muutamia vuosikymmeniae ja Heikin maat olivatkin kuokittuina,
kannot juurinensa pengottuina, ojat kaivettuina.

Jakamattomille takamaille oli Veneh'ojan Heikin ympaerille uusi kylae
syntynyt, pojat kasvaneet ja menneet naimisiin, tyttaeret tuoneet kylaeaen
kotivaevyjae. Ja Heikin peraeaivot, jotka korpielaemaessae, luonnollisen
laskun puutteessa, olivat ruvenneet arveluttavasti paeaen takaraivoa
paisuttamaan, pysaehtyivaet vaehitellen kasvussaan, kun haenen perinnoellinen
viisautensa ja mahdoton muistinsa alkoi jaelleen loeytaeae hedelmoeittaevaeae
vaikutusalaa ihmisyhteydessae.

Eleli siis yhteisessae kylaekunnassa taas Veneh'ojan Heikin rintasuku. Ja
he tekivaet keskenaensae perinnoenjakoja vaan lain sakkoja vaelttaeaeksensae.
Mutta toista haaraa heistae sanottiin nyt Tyrvaennaeisiksi, joiden isae oli
naapurikylaestae ensimaeisenae kotivae