tae paitsi
luulen minae puolestani tuon siemenen minussa jo tukehtuneen, eikae se
ainakaan voi enaeae rehoittamaan paeaestae, jos koettaisikin sitae tehdae, kun
kuulun raittiusseuraan.
Maisteri oli puhunut niin kauan, ettae paperossista oli tuli sammunut.
Hartaasti haen sen sytytti ja sanoi vielae:
--Muuten, niin on ehkae suurin ja painavin syy, joka minua taehaen seuraan
pakottaa, se, ettae tahdon olla esimerkkinae muille heikommille.
Toinen mies siinae oli aikansa aeaeneti katsellut pappismiehen
paperossinpolttoa ja kuunnellut, pienoinen hymy huulilla, haenen
puhettaan. Paperossin pohjaan poltettuaan viskasi haen sen huoneen yli
uunin eteen, solahutti itsensae huolettomaan asentoon jalat suorina ja
pisti kaetensae housuntaskuihin.
--Se olisi minun mielestaeni oikea ehdottoman raittiuden seura, jossa ei
edes tupakoitaisikaan, sanoi haen sitten haukotellen.
--Kuinka niin? kivahti maisteri.
--Niin vain, kun kerran yhtae nautintoa vastaan asettuu, niin asettuisi
myoeskin toista.
--Tuo se on aina viimeinen keino raittiusseurojen vastustajilla ... kun
ei voida raittiuspyrintoejae muuten ahdistaa, niin se aina tuodaan, se
aina tuodaan muka kumoamaan. Mutta sen minae sanon, ettae se on
suorastaan lapsellista ... lindrigast sagdt, niin se on suorastaan
lapsellista ... heh!
--Miksi sinae noin kiivastut?
--Enhaen minae kiivastu ... ei kannata kiivastua. Mutta sano sinae, ihan
todellako vertaat vaekijuomain nauttimista tupakanpolttoon?
--Ne ovat aivan yhtae tarpeettomia molemmat.
--Erotus on kuitenkin aeaerettoemaen suuri, hyvae veli, niin suuri, ettae ...
toinen on jotain aivan viatonta, jota vastoin toinen ... ja huomaa se,
kuinka erilaiset ovat seuraukset!
--Minae en arvostele intohimon suuruutta seurauksien mukaan niin paljon
kuin sen mukaan, missae maeaerin ne pitaevaet ihmistae orjanaan...
--Jaa, jaa, niin ... kyllae minae nuo mielipiteet tiedaen, tiedaen aivan
hyvin ... ne on niitae uudenaikaisia, niitae Bjoernsonien ja Ibsenien
mielipiteitae ... heh, heh! Mutta sen minae sanon ... minae tiedaen, tai en
minae tiedae, mutta minae luulen, ettae ne herrat norjalaiset ja muut
Strindbergit, ettae ne polttavat yhtae kaikki ja yhtae paljon kuin me
taeaellae Suomessa ... heh! heh!
Maisteri oli ihan tosissaan, ja haenen suunsa oli vaeaentynyt happamen
katkeraan hymyyn.
Vieras purskahti nauramaan ja nauroi pitkaen, raikkaan naurun, mutta
siitae suuttui maisteri niin, ettae nousi yloes ja alkoi kiiva
|