mmallisen kolmijalan, joka yhae
taehtaeae haenen pirttiaeaen kohti, ja vie sitten maidon pirtin poeydaelle
herrojen eteen. Taas asettuu haen pankon eteen seisomaan ja katselee
siitae vieraitaan, hermostuneesti tupakoiden.
Herrain syoedessae Tahvo kertoo haenelle, ettae taestae kautta se nyt
rakennetaan rautatie, ettae nyt avataan linja ja ettae syksyllae jo
alkavat tyoet. Se tulee taestae menemaeaen, aivan taetae suuntaa, ihan kuin
ampuen taemaen pirtin paeaellitse...
--Pirtinkoe paeaellitse? saa Junnu viimein sanotuksi.
--Saatte vaehaen vaeistyae, sanoo toinen herroista.
--Peltosi ja niittysikin saat siirtaeae toiseen paikkaan.
--Siirtaeaekoe toiseen paikkaan?
--Niinpae niin, ei siinae auta, kun ruunu kaeskee.
--Ruunuko kaeskee?
--Se kun kaeskee, niin ei auta muu kuin totella pois.
Tahvo naeyttaeae kuin ilkkuvan, haenen silmissaeaen naeyttaeae vahingonilo
kiiluvan, ja epaeluuloisesti tarkastelee Junnu vuoroin haentae vuoroin
herroja. Kyllae ne nuo ovat niitae samoja herroja, jotka toissa talvena
olivat tappaa haeneltae hevosen. Kun eivaet vain liene tulleet muissa
salaisissa aikeissa ... ja kun ei vain lie kaikki sen Tahvon vehkeitae.
Kysymaettae puhuu Tahvo edelleen tulleensa kaupungista saakka naeiden
herrain apumiehenae. On siellae muitakin miehiae, on kymmenkunta linjan
aukaisijata jaelempaenae metsaessae, ja palkat maksetaan hyvaet, kolme
markkaa paeivaeltae omassa ruuassa, ja ovat luvanneet tyoetae haenelle niin
kauan kuin sitae vain riittaeae, sittenkin kun varsinainen tyoe alkaa.
Eivaet ne ole mitkaeaen tyoet niin edullisia kuin ruunun savotat. Hevosen
kun saisi hankituksi, niin sillae sitae rahaa vetelisi.
--Vaan sinulla se on hevonenkin? Senhaen kuuluit ostaneen sen vanhan
nimikkoruunasi...
Junnu ei vastaa.
--Ja lehmae sinulla on kanssa. Sen maidosta ne vielae hyvaet rahat saat,
kun tyoe joutuu taenne sydaenmaalle ... ja eikoe tuo pian joutunekin. Kai
sitae rupeat sitten ruunun tyoehoen sinaekin?
--Eipae haentae haluta.
--Eikoe liene pakosta rupeaminen, kun vievaet taestae parhaat peltosi ja
pitaeae purkaa rakennuksesi rautatien tieltae.
--Vaan jos minae en pura.
--Pakosta se on purkukin, kun niiden ei auta vaeistyminen siitae
suunnasta, mistae ruunu on kaeskenyt kulkemaan. Purattaneet ne ovat
suurempiakin taloja. Ne eivaet kierrae muita kuin kirkkoja.
Junnu ei rupea inttelemaeaen. Mikae niiden tietaeae, mitae ne ovat.
Mutta kun herrat ovat syoeneet, alkavat he tehdae
|