hinkaeaen selvyyteen. Tyoe kaey huonosti, aina
taeytyy haenen kuulostaa, ja aina haen kuulee yhae laehenevaeae hakkausta,
kunnes se lauantaina puolilta paeivin lakkaa.

Sunnuntaina haen menee uudelleen linjalle. Se on tullut jo paljoa
laehemmae ja naeyttaeae pyrkivaen laaksoa pitkin aivan haenen moekkiaeaen kohti.

Mutta kun haen maanantaina aamiaisen aikana tulee aidanpanosta
korpiniityltaeaen, kuuluu hakkaus aivan laeheltae pellon takaa metsaen
rinnasta. Siellae haastellaan, kirveet paukkavat ja yht'aekkiae kaatuu
suuri honka metsaestae ulos, samalla kuin pari miestae astuu esiin.

Kun he laehtevaet tulemaan peltoa pitkin pihaan, siirtyy Junnu, joka on
seisonut liikkumatonna nurkkajuuressa, pirttiin ja vetaeae oven peraessaeaen
kiinni. Mutta kun haen ei malta olla ikkunasta katsahtamatta, naekee haen
herrat keskellae peltoa pystyttaemaessae siihen jotain kummallista
kolmijalkaista kapinetta, jonka paeaellitse taehtaeaevaet ensin metsaeaen ja
sitten haenen pirttiaeaen kohti; niinkuin aikoisivat ampua haentae ikkunan
laepi suoraan silmaeaen.

Samassa kulkee joku ikkunan ohitse, tarttuu oven ripaan, ja Tahvo astuu
sisaeaen. Haen tulee hevelaesti kaettelemaeaen, istuu penkille ja sanoo:

--Minae toin taenne Junnulle harvinaisia vieraita.

--Mitae ne on nuo miehet? kysyy Junnu.

--Ne on insinoeoerejae.

--Mitae teillae on taeaellae tekemistae?

--Me aukaisemme rautatielinjaa. Samassa tulevat herratkin sisaeaen.

--Paeivaeae, paeivaeae! sanovat he rehevaesti. Taeaellaehaen on talo, vaikkemme
siitae tietaeneetkaeaen ... tekoe olette taemaen talon isaentae?

--Taemaehaen se on itse sekae isaentae ettae emaentae, joka viljelee maansa ja
hoitaa hevosensa ja lehmaensae, selittaeae Tahvo, sill'aikaa kun Junnu
pankon kupeeseen vetaeytyneenae seisoo ja katselee tulijoita osaamatta
selvitae mihinkaeaen paeaetoekseen siitae, mitae ne ovat ja mitae ne taeaeltae
tahtovat, vaikka haenestae tuntuu siltae, kuin haen olisi ne jossain naehnyt
taetae ennen.

Herrat, kaksi nuorta insinoeoeriae, ottavat pirtin haltuunsa kuin omansa,
paeaestelevaet vaatteitaan vaehemmaeksi, asettelevat tavaroitaan penkeille
ja nauloihin, ja Tahvo kantaa evaeslaukun poeydaelle.

--Saisikos maitoa talosta? kysyvaet he.

--Mene, Junnu, hakemaan maitoa herroille, kehoittaa Tahvo.

Junnu tottelee vaistomaisesti, kaataa koneellisesti maidon pytystae
tuoppiin, naekee aitasta pihan yli palatessaan pellon pientareelle
kaatuneen hongan ja pellolla tuon ku