takaisin, kaey kunnanesimiehen puheilla ja lahjoittaa
muutamia markkoja koeyhaein kassaan, kun ei enaeae oteta muussa muodossa
maksua;--ja sitten haen kaey kirkonkylaen nikkarissa tilaamassa puuristin
aeiti-vainajansa haudalle.

Se haentae rauhoittaa, haen on mielestaeaen nyt kokonaan irti pahasta
maailmasta.

Eivaethaen he haenelle nyt enaeae mitaeaen mahda, eivaethaen voi enaeae millaeaen
keinoilla paeaestae haenen kimppuunsa. Eivaetkae ehkae tahdokaan.

Ja haen alkaa kuin leppyae heille mielessaeaen, haenen vihansa leutonee,
katkeruus sulaa pois, eikae haen enaeae usko omia aavistuksiaankaan, jos ne
vaelistae vielae pyrkivaetkin tulemaan.

V.

Kaksi vuotta on Junnu elaenyt moekissaeaen korpiensa ja raemeidensae takana,
eikae kukaan ole tullut haentae haeiritsemaeaen.

Mutta kun haen kolmantena kevaennae istuu lammen rannalla ongella, kuulee
haen outoa aeaentae korven synkimmaeltae perukalta. Se on kuin kaukana
hakkaavan kirveen aeaentae, ja sitten se on kuin kaatuvan puun parahdusta.
Mutta kuka taehaen aikaan hakkaa halkoja? kysyy haen vaehaen kummastellen.
Haen kuulostaa tarkemmin ja on varma siitae, ettae siellae monin miehin
kaadetaan tukkeja. Metsae on aeaenessae koko paeivaen, ja seuraavana aamuna
tuntuvat ne jo olevan laehempaenae. Kolmantena aamuna kiipeaeae haen maeelle
moekin taa ja naekee suuren hongan ensin huojuvan ja sitten suistuvan.
Eikae aikaakaan, kun kaatuu toinen suorassa linjassa haeneen paein.

Haen miettii kauan, menisikoe ottamaan selkoa siitae, ketae ne ovat, jotka
sieltae tulevat. Miettii sitae pihaan tullessaan, tyoetae tehdessaeaen,
syoedessaeaen ja vielae maata pannessaankin. Ja kun ei saa siltae unta
silmiinsae, nousee haen yloes ja laehtee kaeymaeaen sitae kohti, mistae kuului
hakkausta ja haastelevain miesten aeaeniae.

Metsaessae ei ole ketaeaen, mutta puita on kaadettu aina vaehaen matkan
paeaehaen toisistaan suoraan riviin ja pystytetty kuorituita keppejae kuin
mittarin linjaan. Mutta eihaen taessae pitaeisi kulkea kenenkaeaen maan raja.
Taemaehaen pitaeisi kaikki olla isaennaen metsaeae. Olisikohan se myoenyt taeaeltae
metsaepalstan jollekulle? Tulisiko haenelle taenne naapuri?

Mutta kun haen kulkee vaehaen matkaa linjaa myoeten, naekee haen, ettae se
maeen kaevyn kierrettyaeaen ojentuu menemaeaen suon rantaa ja juoksee sinne
yhtae suorana niin pitkaelle, kuin silmae kantaa.

Junnu palaa kotiinsa, mutta valvoo arveluissaan vielae auringon
noustessakin tulematta mi