aisen maksun.

--Maksunko saanut? Mutta minae en ole saanut penniaekaeaen pirtistaeni, eikae
ole tarjottukaan.

--Se ei kuulu meihin, kun kerran isaentae, jolle se lain mukaan kuuluu,
on saanut siitaekin.

--Isaentae? Ei kai isaentae ole voinut saada maksua minun pirtistaeni?

--Haen on saanut, niinkuin sanoin. Se on muuten sinun ja haenen vaelinen
asia, sopikaa keskenaenne. Ruunulla ei ole teidaen sopimustenne kanssa
mitaeaen tekemistae.

Junnu kaey vaehaeksi aikaa sanattomaksi, kavahtaa sitten seisoalleen ja
huutaa:

--Jos lie totta se, niin on se samanlainen roisto kuin te kaikki
muutkin!

--Tiedaetkoe, kenen kanssa sinae puhut! kiivastuu jo vallesmannikin ja
astuu haentae vastaan.

--Vaeaeryydentekijaein, ruunun rosvojen...! Ulos minun huoneestani!

--Junnu! Minae varoitan sinua vielae viimeisen kerran...!

--Varoita, mitae varoitat, valehtelija, koira!--sanat takertuvat haenen
suuhunsa, ja kurkkua kuristaa...

--Mies on hullu! Ei haenen kanssaan maksa vaivaa vaeitellae!--ja kaeaentyen
tyoemiesten puoleen, joita on kokoontunut tuvan ovelle, huutaa insinoeoeri
heille:

--Alkakaa repiae! Ei meillae ole aikaa taessae kiistellae...

--Siinae nyt naeet, ettae taessae ei riita auta, koettaa vielae vallesmanni.

Vaan tietaemaettae, tuntematta muuta, kuin ettae haenen tupaansa siis
todellakin aiotaan repiae, ettae haenet vaekisin aiotaan ajaa ulos
asunnostaan, ettae haeneltae ryoestetaeaen haenen oikeutensa ja omaisuutensa,
karkaa haen vallesmannin sivu ja insinoeoerin jaelestae kartanolle, jossa
vaekijoukko aukeaa haenen edessaeaen, samalla kuin toisia uteliaina juoksee
joka taholta esiin.

--Minun pirttiaeni ei revitae! karjaisee haen ja tempaa aidaksen
pistekodastaan.

--Tehkaeae tehtaevaenne! komentaa insinoeoeri miehilleen.

--Pois seivaes! aerjaeisee vallesmanni. Vaan miehet epaeroeivaet...

--Vai te pelkaeaette, repaleet, yhtae miestae! Yloes katolle, tai minae
erotan jok'ikisen tyoestaeni! huutaa taas insinoeoeri.

--Ja minae isken maesaeksi jok'ikisen, joka uskaltaa liikahtaa...

--Ei taessae sinua pelaetae! sanoo Tahvo ja juoksee Junnun sivu yloes
tikapuille.

Junnu iskee haenen jaelkeensae, mutta iskee syrjaeaen, ja kun aidas katkeaa
kahdeksi haenen kaesissaeaen, tarttuu haen tikapuihin ja rynnistaeae niitae
niin, ettae ne putoavat maahan ja tuovat Tahvon mukanaan, joka jo on
ennaettaenyt melkein raeystaeaen tasalle.

Tahvo paeaestaeae pahan parahduksen ja menee tainnoksiin.

Samassa