pieni, vaehaepaetoeinen asia!

Papin kansliaan tuli aamun kuluessa ihmisiae toinen toisensa peraestae.
Maisteri toimitteli kaikenlaisia asioita, puhutteli kaevijoeitae, neuvoi
toisia ja tuntui mielessaeaen niin varmalta ja voimakkaalta. Eikae tehnyt
tupakkaa mieli ollenkaan... Luulikohan tuo todellakin, ettei tuommoista
kuin tupakanpolttoa voi jaettaeae, milloin vain haluttaa! Ihmiset niin
mielellaeaen luulevat toisista samaa kuin itsestaeaen.

Ja melkein uhkamielisesti levaehytti maisteri kirkonkirjat auki ja
heitti ne yhtae rennosti taas takaisin kiinni, ollen kaikin puolin
ravakka toimissaan.

Pari kertaa sattui kuitenkin niin, ettae haen yhytti kaetensae
paperossipuntin suulta, tuosta, jossa se seisoi musteastian vieressae
poeydaellae... Menee vielae vanhan tavan mukaan, naurahti haen... On sentaeaen
omituista, kun ihminen johonkin tottuu...

* * * * *

Kaksi tuntia on kulunut siitae, kun paeaetoes on tehty. Ihmiset ovat
asiansa suorittaneet, ja maisteri on taas yksin kansliassaan. On
ruvennut tuntumaan vaehaen tyhjaeltae. Taehaen aikaan haen tavallisesti
sytytti pitkaen piippunsa ja istui sen kanssa keinutuoliin ajatuksiaan
lepuuttamaan ja katsomaan ulos ikkunasta Bulevardinkadulle. Sieltae
naekyi silloin aina vanhan kirkon torni taivasta vasten, ja sitae haen
ihaili ja huomautteli siitae vierailleen.

Sen sijaan haen taellae kertaa laehti kaevelemaeaen edestakaisin kamarinsa
lattialla. Kulki siinae poeytaensae luota keinutuolin taitse oven suuhun,
ja palasi sieltae takaisin poeydaen seuduille uunin sivuitse ja ohi
piippuhyllyn, joka oli uunin kupeella.

Yht'aekkiae tulla kolisteli kansliaan jotenkin huonosti puettu mies,
naehtaevaesti joku hampuusi.

--Mitae asiaa?--se kysyttiin vaehaen aereaesti ja kaersimaettoemaesti.--Nyt on
jo vastaanoton aika ohitse.

--Herr pastor ... antakaa anteeksi ... ei ole minulla kelloa ... koeyhae,
kovin koeyhae, he-herr pa-hastor! Ja minae pyytaeisin noeyrimmaesti, jos
olisitte hyvae ja antaisitte...

--Mitae? Tehaen olette juovuksissa?

--Mi-minaekoe? Minae, herr pastor ... e-e-en minae ole
juov-vu-vu-vuovuksissa, vaan minua niin ni-hikottaa...

--Kuuleehan sen teidaen puheestannekin, ja henkenne haisee viinalle
taenne saakka!

--Niin, minae olen langennut, ja minae olen suuri syntinen--mies oli
itkevinaeaen--mutta jos saisin edes markankaan tai puolenkaan, ettae
voisin ostaa leipaeae ja syoedae, niin en minae enaeae joisi ... en mai