ei herra mennyt suoraan huoneeseen, vaan jaei hevosta
riisuttaessa sitae taputtelemaan ja silittelemaeaen.

--Anna kauroja varsalle, Olli! Anna sen syoedae, minkae syoedae saattaa,
kaeski haen vielae mennessaeaen, ja porstuan ovelta huusi haen Pulkkiselle,
joka veti rekeae liiteriin:

--Tule ryypyille, Pulkkinen! Otetaan pieni naukku sen seikan paeaelle.
Kaey pois vain!

--Jahka minae taemaen reen vedaen liiteriin.

--Ei sillae kiirettae ... ann' olla siinae vain ... joutaa sen Ollikin
vetaemaeaen.

Veti Pulkkinen kuitenkin reen liiteriin, ja sen tehtyaeaen meni haen vielae
tallissa kaeymaeaen.

--Meneekoehaen tuo tuommoinen meno kaeraejittae? arveli renki.

--Ei mene kaeraejittae ... hulluja olisivat herrat, jos heittaeisivaet...

--Vaan eihaen koira koiran haennaelle polje...

--Vaikka kohta...

--Kaeypikoehaen pahastikin?

--Siitae on satain markkain sakot, saattaa olla tuhansienkin, istuvan
oikeuden haukkumisesta ... hyvaessae lykyssae vaestinkiaekin...

--Hyhhyy! vihelsi renki.

III.

Lautamies oli ajanut pihaan eikae naekynyt pitaevaen erikoista kiirettae
sisaeaentulollaan. Sitoi viivytellen hevosensa portin pieleen, kaivoi
heinaetukon seviltae ja heitti sen eteen, levitti loimen selkaeaen ja laehti
sitten verkalleen tulemaan pihan yli. Se oli heraettaenyt herrassa
epaeilystae, ja levotonna oli haen kaevellyt lattiata edestakaisin, aina
vaehaen vaeliae seisahtuen ikkunasta katsomaan.

Haen oli pitkaenlainen, soikeanaamainen ja rauhallisesti katseleva mies.
Herra koetti arvata haenen asiansa, mutta ei sitae paeaeltaepaein vaehaeaekaeaen
naekynyt.

--Kaeykaeae istumaan, pakotti herra itsensae sanomaan, kun ei lautamies
puhunut asiaansa, vaan jaei oven suuhun seisomaan.

--On tuota saanut istuakin, sanoi lautamies, mutta istuutui kuitenkin.

Tupakkaakin piti herran tarjota, vaikka paha aavistus alkoi yhae
karkeammin kierrellae rinnassa. Pulkkinen, herran ainainen puhetoveri ja
nytkin saapuvilla, sen naeki, mikae herran mielessae kangerteli, haen kyllae
tiesi lautamiehen asian ja seurasi viekkaalla syrjaesilmaellae kummankin
kaeytoestae.

--Hyvaenlainen on ilma ... ei ole suvikaan, vaan eipae niin nihki
pakkanenkaan, aloitti lautamies puheen, kun oli piipun sytyttaenyt ja
sitae siististi poltteli. Haen veteli lyhyitae laihoja savuja ja
tarkasteli piippuaan, viputellen koko ajan kenkaensae kaerellae.

--Semmoinen on naetti talvinen ilma, arveli Pulkkinen.

--Kotoapaeinkoe lautamies aj